Ositus Asianajaja Espoo

Avioero Asianajaja

Käräjäoikeus on liikehuoneiston vuokrasopimusta koskevan riita-asian valmisteluistunnossa tiedustellut asianajaja X:ltä, miksi asianajotoimisto toimii samanaikaisesti sekä yhtiön että sen vastapuolen asiamiehenä. X:n mukaan liikehuoneiston vuokrasopimusta ja lisenssiopimusta koskevissa riita-asioissa ei ole ollut kysymys samoista asioista. X on lisäksi toimittanut käräjäoikeudelle yhtiön antaman suostumuksen sille, että hän voi toimia yhtiön asiamiehenä asiassa.

Asianajajista annetun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan asianajajaksi hyväksyttävältä edellytetään muun muassa, että hän on rehelliseksi tunnettu sekä muilta ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa. Saman lain 7 §:n 3 momentin mukaan asianajaja on erotettava maan yleisestä asianajajayhdistyksestä, jos hän ei enää täytä 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja kelpoisuusvaatimuksia. Kysymys on ensiksi siitä, estävätkö mainitun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 9 §:n 1 momentin säännökset asianajajan erottamisen Suomen Asianajajaliitosta 3 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 7 §:n 3 momentin nojalla sellaisissa tapauksissa, joissa asianajaja on ylivelkainen tai maksukyvytön, mutta ei ole konkurssitilassa. Toiseksi kysymys on siitä, voidaanko ylivelkaista tai maksukyvytöntä asianajajaa pitää viimeksi mainittujen lainkohtien tarkoittamalla tavalla sopimattomana harjoittamaan asianajajan tointa.

Esitutkinnassa annetun loppulausunnon hovioikeus katsoi sisältävän asianajaja A:n itsensä ilmoittamia tietoja hänen ja toisen henkilön välisestä keskustelusta, eikä kysymys ollut telekuuntelulla saadusta tiedosta. Tällä lisäyksellä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen esitutkinnassa annetun loppulausunnon käyttämisestä.

Asianajajista annetun lain 5 c §:n 1 momentissa säädetään, että asianajaja ei saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon. Tapaohjeiden 3.4 kohdassa on lausuttu asianajajan salassapitovelvollisuudesta vastaavalla tavalla ja vaitiolovelvollisuudesta, että asianajaja ei saa myöskään luvattomasti ilmaista muita tietoja, joita hän on tehtävää hoitaessaan saanut tietää asiakkaasta ja tämän oloista. Salassapito- ja vaitiolovelvollisuus ovat ajallisesti rajoittamattomia.

B ja C olivat saattaneet Suomen Asianajajaliiton sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi palkkioriita-asian, jossa oli kysymys asianajaja A:n palkkiosta erään testamentin toimeenpanijana. Asianajajaliiton hallitus oli määrännyt välimiesoikeuden puheenjohtajaksi asianajaja X:n ja jäseniksi asianajajat Y:n ja Z:n. A:ta vastaan nostamassaan kanteessa B ja C vaativat mainittujen välimiesten 2.9.1997 antaman välitystuomion kumoamista tai julistamista mitättömäksi sillä perusteella, että Y ja Z olivat olleet esteellisiä toimimaan välimiehinä.

Tapaohjeiden 6.3 kohdan sanamuoto ei viittaa pelkkään tietojen saamisen mahdollisuuteen eikä siihen, että jo vaara saada sanottuja tietoja muodostaisi esteellisyyden. Valvonta-asioiden ratkaisukäytännöstä ei toisaalta ole todettavissa ratkaisuja, joissa olisi edellytetty yksilöityä selvitystä asianajajan saamista tiedoista. Riittävänä on pidetty sitä, että asianajaja oli ilmeisesti saanut kantelijan toimeksiannon aikana kantelijan taloudellista asemaa koskevia tietoja, joilla saattoi olla liityntä vireillä olevaan riita-asiaan (valvontakertomus 2013 s. 32), tai että asianajaja oli voinut aikaisemmassa tehtävässään saada tietoonsa sellaisia seikkoja, joilla voi olla merkitystä uuden toimeksiannon hoitamisessa (ratkaisu 7.5.2010), taikka että asianajajan oli pitänyt saada kantelijan toimeksiantoja vuosikausia hoitaessaan sellaisia tietoja, joilla saattoi olla merkitystä tarjotun tehtävän hoitamiselle (täysistuntoratkaisu 23.5.2006).

Lastensuojeluun Erikoistunut Asianajaja

Hovioikeus totesi, että salassapitomääräys oli ollut yksiselitteinen ja että ammattinsa ja työkokemuksensa perusteella asianajaja A:n oli tullut mieltää menettelynsä oikeudenvastaisuus. asianajaja A:n menettelyn harkitsemattomuuteen liittyvien seikkojen perusteella hovioikeus kuitenkin katsoi, että hänen syykseen luettava rikos oli kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Tämän vuoksi hovioikeus tuomitsi asianajaja A:n salassapitorikoksen asemesta salassapitorikkomuksesta sakkorangaistukseen.

Asianajajaliiton hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden kommentaarissa 31.1.2011 on salassapito- ja vaitiolovelvollisuuteen perustuvan esteellisyyden osalta lausuttu, ettei asianajaja voi ottaa hoitaakseen tehtävää, jossa hänen aikaisemmin muissa tehtävissä saamillaan salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvilla tiedoilla on merkitystä. Jos asianajaja ottaisi tällaisissa olosuhteissa tehtävän hoidettavakseen, hän olisi tehtävää hoitaessaan velvollinen koko ajan huolehtimaan siitä, ettei hän riko velvollisuuksiaan aikaisempaa asiakasta kohtaan. Tällaisessa tilanteessa hän ei kykenisi parhaan kykynsä mukaan valvomaan uuden asiakkaansa etua.

Asianajajaliitolla on liiton sääntöjen mukaan alueellisesti määriteltyjä osastoja. Paikallisosastot, vaikka niillä on omat hallituksensa, eivät ole itsenäisiä yhdistyksiä. Asianajajan kuuluminen johonkin paikallisosastoon perustuu suoraan Asianajajaliiton jäsenyyteen siten, että asianajaja kuuluu siihen osastoon, jonka alueella hän pääasiallisesti toimii. Kun sääntöjen mukaan välimiehinä toimii lähtökohtaisesti liiton hallitus, välimiehet kuuluvat jo tämän perusteella johtoelimeen sellaisessa asianajajien yhdistyksessä, jossa riidan osapuolista vain vastaajana oleva asianajaja on jäsenenä. Kuten edellä on todettu, tämän B ja C ovat hyväksyneet viemällä asian välimiesmenettelyyn. Tähän nähden ja ottaen huomioon kyseessä olevan välimiesmenettelyn luonne ja sitä koskevat säännökset pelkästään se seikka, että välimiehet määrätään juuri sen paikallisosaston hallituksesta, johon vastaajakin kuuluu, ei ilman muuta erityistä syytä anna objektiivisesti arvioiden perusteltua aihetta epäillä välimiesten puolueettomuutta. Tällaisena syynä ei voida pitää asumista ja toimimista samalla paikkakunnalla. Nämä seikat eivät merkitse sellaista läheisyyttä tai keskinäistä yhteyttä, että välimiehillä voitaisiin katsoa olevan ratkaistavana olevassa palkkioriita-asiassa valvottavanaan riippumattomuuden tai puolueettomuuden kannalta merkityksellinen yhteinen etu vastaajana olevan asianajajan kanssa.

Ositus Asianajaja Espoo

Kiinteistöriita Asianajaja Espoo

Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (KKO 1995:191 ja KKO 1996:99) tulkinnut kysymyksessä olevaa, jo vuoden 1734 laissa ollutta säännöstä oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyydestä laajentavasti tilanteissa, jotka rinnastuvat sellaisiin tapauksiin, joihin säännös sanamuotonsa mukaisesti soveltuu. Ratkaisussaan KKO 1995:191 Korkein oikeus piti yksityishenkilön velkajärjestelyssä selvittäjäksi määrättyä henkilöä esteellisenä toimimaan velallisen asiamiehenä ja oikeudenkäyntiavustajana maksuohjelman muuttamista koskevassa asiassa. Ratkaisussa KKO 1996:99 konkurssipesän pesänhoitaja katsottiin esteelliseksi toimimaan velkojan asiamiehenä tämän hakiessa lainvoiman saaneen konkurssituomion purkamista siltä osalta kuin hänen valvontansa oli hylätty. Nyt kysymyksessä olevasta vastapuolijäävistä on ollut kysymys ratkaisussa KKO 1990:16. Siinä Korkein oikeus katsoi, ettei asianajaja saanut olla tuomion purkamista hakevan henkilön asiamiehenä, koska hän oli ollut purettavaksi pyydettyyn tuomioon johtaneessa asiassa vastapuolen avustajana ja asiamiehenä.

Asianajajista annetussa laissa on lähdetty siitä, että asianajajan ammatti vaatii harjoittajaltaan itsenäisyyttä sekä suhteessa päämieheen että muihin. Tältä kannalta katsoen on mahdollista, että asianajajan huomattava velkaantuminen johtaa tilanteeseen, jossa hänen itsenäisyytensä asianajajana esimerkiksi suhteessa velkojaan saattaa vaarantua.

Asianajajista annetun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan asianajajan kelpoisuusvaatimuksiin kuuluu, että asianajaja hallitsee itseään ja omaisuuttaan. Tällainen elinkeinonharjoittajaa koskeva vaatimus on yleinen elinkeino- ja yhtiölainsäädännössämme ja sen on vakiintuneesti tulkittu tarkoittavan sitä, että asianomainen ei ole vajaavaltainen eikä konkurssitilassa. Tällä tavoin on tulkittu myös edellä mainittua lainkohtaa (ks. esim. Ylöstalo, Asianajajan käsikirja, 1988, s. 41). Asianajaja, joka ei hallitse itseään tai omaisuuttaan, lakkaa lain 9 §:n nojalla olemasta maan yleisen asianajajayhdistyksen eli Suomen Asianajajaliiton jäsen ja hänet on heti poistettava asianajajaluettelosta. Näiden lainkohtien soveltamisesta ei nyt ole kysymys.

Seksuaalirikos Asianajaja

Mainitsemillaan ja muutoin kurinpitolautakunnan päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut Suomen Asianajajaliiton hallituksen päätöstä

Asianajaja, joka oli määrätty osakeyhtiön konkurssissa pesänhoitajaksi, oli aikaisemmin toiminut saman yhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen puheenjohtajana ja valmistellut yhtiön toista ylimääräistä yhtiökokousta.

Syyttäjä nimesi todisteeksi asianajaja A:n tekemästä salassapitorikoksesta muun ohella syytteessä tarkoitettua puhelinkeskustelua koskevan telekuuntelutallenteen ja asianajaja A:n avustajan esitutkintavaiheessa laatiman kirjallisen loppulausunnon.

Suomen Paras Asianajaja

Syyttäjä vaati asianajaja A:lle rangaistusta salassapitorikoksesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan asianajaja A oli toiminut vangitsemisvaatimuksen istuntokäsittelyssä 19.12.2012 rikoksesta epäillyn S:n avustajana. Käräjäoikeus oli määrännyt istuntokäsittelyn toimitettavaksi yleisön läsnä olematta ja asiassa annetun päätöksen perustelut ja oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi. Lisäksi käräjäoikeus oli määrännyt S:lle yhteydenpitorajoituksen, joka koski kaikkia muita henkilöitä kuin asianajaja A:ta. asianajaja A oli vastoin käräjäoikeuden antamia salassapitomääräyksiä myöhemmin samana päivänä kertonut puhelimitse T:lle vangitsemisvaatimuksen käsittelyn yhteydessä saamansa tiedot tutkittavana olleesta rikoksesta eli sen, että S oli saanut väkivallalla uhaten rahaa eräältä henkilöltä ja että S oli tuolloin ilmeisesti ollut poliisin tarkkailussa.

Suomen Asianajajaliiton toimistoon oli tullut toistuneita ilmoituksia asianajaja A:n ulosmittauksessa olleista veloista.

Asianajaja Huumausainerikos

Korkein oikeus katsoi asianajajaa koskevassa valvonta-asiassa, että tämä oli yhtiökokouksen puheenjohtajana saanut asianajajan salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, joilla saattoi olla merkitystä pesänhoitajan tehtävän hoitamisen kannalta, ja että tämä oli todennäköisesti saanut asianajajan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja valmistellessaan toista yhtiökokousta. asianajaja oli siten ollut hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden perusteella esteellinen toimimaan pesänhoitajana. Asianajajalle annettiin varoitus.

Hovioikeus katsoi olevan selvää, että asianajaja A oli ennen S:n vangitsemisasian istuntokäsittelyä saanut tutkinnanjohtajalta ja S:ltä tietoja epäillystä rikoksesta ja että asianajaja A oli asiantuntemuksensa ja kokemuksensa perusteella voinut tehdä myös päätelmiä rikoksen luonteesta ja poliisin tutkintamenetelmistä. Vangitsemisvaatimuksesta ilmenevät tarkat tiedot asianajaja A oli saanut viimeistään vangitsemiskäsittelyssä. Joka tapauksessa asianajaja A oli saanut kyseiset tiedot toimiessaan päämiehensä puolustajana eli rikoslain 38 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla tehtävää suorittaessaan.

Asianajajista annetun lain 6 §:n 1 momentin ja 6 a §:n 3 momentin sekä hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 50 §:n perusteella asianajajan tuli vastata hänelle kurinpitoasiassa esitettyihin kysymyksiin avoimesti ja totuudenmukaisesti. A ei ollut ilmoittanut kurinpitolautakunnalle velkojaan ja varojaan ja oli täten laiminlyönyt velvollisuutensa asianajajana.

Check our other pages :