Tutkittavana olevaa rikosta koskevien, A:n kuulustelupöytäkirjaan tehtyjen merkintöjen mukaan häntä on esitutkintakuulustelun aluksi muistutettu oikeudesta olla myötävaikuttamatta rikosepäilynsä selvittämiseen ja siitä, että mikäli hän kuitenkin kertoo tietoja epäillystä rikoksesta, näitä tietoja voidaan myös käyttää näyttönä oikeudenkäynnissä. Samoin A:lle on kerrottu oikeudesta käyttää avustajaa ja huomautettu, että avustajan käyttäminen voisi parantaa puolustautumismahdollisuuksia. Edelleen pöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaan A on ilmoittanut, ettei hän tarvitse avustajaa kuulusteluun. Korkein oikeus todennee, että A samoin kuin loppulausunnon myöhemmin laatinut, A:ta tuolloin avustanut asianajaja ovat myös koulutuksensa ja ammattinsa perusteella olleet tietoisia mainituista oikeuksista.
Esitutkinnassa annetun loppulausunnon hovioikeus katsoi sisältävän asianajaja A:n itsensä ilmoittamia tietoja hänen ja toisen henkilön välisestä keskustelusta, eikä kysymys ollut telekuuntelulla saadusta tiedosta. Tällä lisäyksellä hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen esitutkinnassa annetun loppulausunnon käyttämisestä.
Syyttäjä vaati asianajaja A:lle rangaistusta salassapitorikoksesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan asianajaja A oli toiminut vangitsemisvaatimuksen istuntokäsittelyssä 19.12.2012 rikoksesta epäillyn S:n avustajana. Käräjäoikeus oli määrännyt istuntokäsittelyn toimitettavaksi yleisön läsnä olematta ja asiassa annetun päätöksen perustelut ja oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi. Lisäksi käräjäoikeus oli määrännyt S:lle yhteydenpitorajoituksen, joka koski kaikkia muita henkilöitä kuin asianajaja A:ta. asianajaja A oli vastoin käräjäoikeuden antamia salassapitomääräyksiä myöhemmin samana päivänä kertonut puhelimitse T:lle vangitsemisvaatimuksen käsittelyn yhteydessä saamansa tiedot tutkittavana olleesta rikoksesta eli sen, että S oli saanut väkivallalla uhaten rahaa eräältä henkilöltä ja että S oli tuolloin ilmeisesti ollut poliisin tarkkailussa.
B ja C, joiden vaatimus asianajaja A:n laskuttaman asianajopalkkion alentamisesta on hylätty Suomen Asianajajaliiton sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä annetulla välitystuomiolla, ovat vaatineet tuon tuomion kumoamista tai julistamista mitättömäksi sen vuoksi, että kolmesta välimiehestä kaksi oli ollut puolueettomuuden vaarantavassa suhteessa A:han ja siten esteellisiä toimimaan asiassa välimiehinä.
Asianajaja A oli toiminut rikoksesta epäillyn S:n avustajana tähän kohdistetun vangitsemisvaatimuksen istuntokäsittelyssä 19.12.2012. Käräjäoikeus oli määrännyt vangitsemisasian käsiteltäväksi yleisön läsnä olematta ja vangitsemisvaatimuksen johdosta annetun ratkaisun perustelut ja muut oikeudenkäyntiasiakirjat salassa pidettäviksi syytteen käsittelyyn saakka tai kunnes asia on jätetty sillensä. Käräjäoikeus oli lisäksi määrännyt S:lle yhteydenpitorajoituksen, joka koski kaikkia muita henkilöitä kuin asianajaja A:ta.
Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, onko X ollut esteellinen toimimaan yhtiön asiamiehenä vuokrasopimusta koskevassa riita-asiassa sen vuoksi, että saman asianajotoimiston toinen asianajaja on samaan aikaan vireillä olleessa toisessa riita-asiassa toiminut yhtiön vastapuolen asiamiehenä. Lisäksi kysymys on siitä, saako tuomioistuin määrätä esiintymiskiellon asiamiehen esteellisyyden perusteella.
Samassa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja Y on toiminut L Oy:n asiamiehenä samaan aikaan vireillä olleessa lisenssisopimusta koskevassa riita-asiassa, jossa yhtiö on vaatinut L Oy:n velvoittamista maksamaan sopimussakon ja vahingonkorvausta. Vahinkoa oli yhtiön mukaan aiheutunut muun ohella lisenssisopimuksessa kerrotun tuloksen ja toteutuneen tuloksen välisestä erotuksesta. Yhtiön mukaan L Oy oli osallistunut sopivan liikehuoneiston etsimiseen ja vuokraamiseen, mutta liiketoiminta ei ollut vastannut niitä tietoja, jotka L Oy oli antanut liiketoiminnasta, kuten kassavirrasta, kyseisessä liikepaikassa.
A:lle ja B:lle on asiassa myönnetty oikeusapua ilman omavastuuosuutta ja määrätty avustajaksi, A:lle asianajaja G ja B:lle asianajaja H. Asianomistajille C:lle ja D:lle on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla määrätty oikeudenkäyntiavustajaksi asianajaja F.
Hovioikeus totesi, että salassapitomääräys oli ollut yksiselitteinen ja että ammattinsa ja työkokemuksensa perusteella asianajaja A:n oli tullut mieltää menettelynsä oikeudenvastaisuus. asianajaja A:n menettelyn harkitsemattomuuteen liittyvien seikkojen perusteella hovioikeus kuitenkin katsoi, että hänen syykseen luettava rikos oli kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Tämän vuoksi hovioikeus tuomitsi asianajaja A:n salassapitorikoksen asemesta salassapitorikkomuksesta sakkorangaistukseen.
Asianajaja Avioero MikkeliKorkein oikeus toteaa, että asiamiehen esteettömyyttä samoin kuin muuta kelpoisuutta koskevat ehdot kuuluvat asianmukaisen oikeudenkäyntimenettelyn takeisiin. Vastapuolijäävin tarkoituksena on suojata asiamiehen ja hänen päämiehensä luottamussuhdetta ja asiamiehen lojaliteetti- ja vaitiolovelvollisuutta. Päämiehen tulee voida luottaa siihen, että hänen asiamiehensä edistää oikeudenkäynnissä vain hänen etujaan ja että päämiehen antamat tiedot eivät kulkeudu vastapuolelle tai tämän asiamiehelle. Kun vastapuolijäävi koskee jo päättynyttäkin asiamiessuhdetta, on vielä selvemmin epäasianmukaista toimia samanaikaisesti vastapuolen asiamiehenä. Korkein oikeus katsoo, että nämä lähtökohdat on otettava huomioon arvioitaessa esteellisyyttä myös tilanteessa, jossa vastapuolen asiamiehenä toimii toinen samassa asianajotoimistossa työskentelevä asianajaja. Tällöin kysymys on niin sanotusta toimistojäävistä.
Asianajajista annetun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan asianajajaksi hyväksyttävältä edellytetään muun muassa, että hän on rehelliseksi tunnettu sekä muilta ominaisuuksiltaan ja elämäntavoiltaan sopiva harjoittamaan asianajajan tointa. Saman lain 7 §:n 3 momentin mukaan asianajaja on erotettava maan yleisestä asianajajayhdistyksestä, jos hän ei enää täytä 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja kelpoisuusvaatimuksia. Kysymys on ensiksi siitä, estävätkö mainitun lain 3 §:n 1 momentin 3 kohdan ja 9 §:n 1 momentin säännökset asianajajan erottamisen Suomen Asianajajaliitosta 3 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 7 §:n 3 momentin nojalla sellaisissa tapauksissa, joissa asianajaja on ylivelkainen tai maksukyvytön, mutta ei ole konkurssitilassa. Toiseksi kysymys on siitä, voidaanko ylivelkaista tai maksukyvytöntä asianajajaa pitää viimeksi mainittujen lainkohtien tarkoittamalla tavalla sopimattomana harjoittamaan asianajajan tointa.
Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden (tapaohjeet, 15.1.2009, muut. 8.6.2012) 6.1 kohdan 1 alakohdan mukaan asianajaja ei saa ottaa vastaan tehtävää samassa asiassa kahdelta tai useammalta asiakkaalta, jos asiakkaiden edut tai oikeudet asiassa ovat ristiriitaiset tai eturistiriidan mahdollisuus on ilmeinen. Tapaohjeiden 6.5 kohdan 1 alakohdan mukaan kohdissa 6.1-6.3 sanottua sovelletaan asianajajan lisäksi myös muihin, asianajajan kanssa samassa asianajotoimistossa tai toimistoyhteisössä työskenteleviin henkilöihin.
Asianajajan palkkiota koskeva riita-asia oli hänen asiakkaittensa pyynnöstä ratkaistu Suomen Asianajajaliiton sääntöjen mukaisessa välimiesmenettelyssä. Välimiehinä toimineet asianajajat kuuluivat hallitukseen liiton siinä paikallisosastossa, jonka jäsen asiassa vastaajana ollut asianajaja oli. Ratkaisusta ilmenevin perustein välimiesten ei katsottu olleen esteellisiä.
Asianajajista annetussa laissa on lähdetty siitä, että asianajajan ammatti vaatii harjoittajaltaan itsenäisyyttä sekä suhteessa päämieheen että muihin. Tältä kannalta katsoen on mahdollista, että asianajajan huomattava velkaantuminen johtaa tilanteeseen, jossa hänen itsenäisyytensä asianajajana esimerkiksi suhteessa velkojaan saattaa vaarantua.
Tässä tapauksessa hovioikeus on kumonnut valvontalautakunnan ratkaisun sen vuoksi, ettei ratkaisussa ollut yksilöity niitä salassapito- ja vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, joita A olisi saanut tehtävässään C Oy:n yhtiökokouksen puheenjohtajana. Hovioikeus on katsonut tapaohjeiden 6.3 kohdassa tarkoitetun esteellisyyden edellyttävän nimenomaisesti, että asianajaja on saanut salassapito- tai vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluneita tietoja. Oikeuskansleri on katsonut, ettei valvontalautakunnan ratkaisukäytännössä ole asetettu tällaista edellytystä. Asiassa on siten arvioitava sitä, miten tapaohjeiden 6.3 kohtaa on tulkittava huomioon ottaen asianajajan oikeussuoja sekä ihmis- ja perusoikeuksien asettamat vaatimukset. Ensiksi on kuitenkin arvioitava sitä, mikä merkitys on annettava hovioikeuden ratkaisunsa perusteella keskeisenä pitämälle laillisuusperiaatteelle.
Mainitsemillaan ja muutoin kurinpitolautakunnan päätöksestä ilmenevillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut Suomen Asianajajaliiton hallituksen päätöstä
Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään (KKO 1995:191 ja KKO 1996:99) tulkinnut kysymyksessä olevaa, jo vuoden 1734 laissa ollutta säännöstä oikeudenkäyntiasiamiehen esteellisyydestä laajentavasti tilanteissa, jotka rinnastuvat sellaisiin tapauksiin, joihin säännös sanamuotonsa mukaisesti soveltuu. Ratkaisussaan KKO 1995:191 Korkein oikeus piti yksityishenkilön velkajärjestelyssä selvittäjäksi määrättyä henkilöä esteellisenä toimimaan velallisen asiamiehenä ja oikeudenkäyntiavustajana maksuohjelman muuttamista koskevassa asiassa. Ratkaisussa KKO 1996:99 konkurssipesän pesänhoitaja katsottiin esteelliseksi toimimaan velkojan asiamiehenä tämän hakiessa lainvoiman saaneen konkurssituomion purkamista siltä osalta kuin hänen valvontansa oli hylätty. Nyt kysymyksessä olevasta vastapuolijäävistä on ollut kysymys ratkaisussa KKO 1990:16. Siinä Korkein oikeus katsoi, ettei asianajaja saanut olla tuomion purkamista hakevan henkilön asiamiehenä, koska hän oli ollut purettavaksi pyydettyyn tuomioon johtaneessa asiassa vastapuolen avustajana ja asiamiehenä.
Asianajajista annetun lain 6 §:n 1 momentin ja 6 a §:n 3 momentin sekä hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 50 §:n perusteella asianajajan tuli vastata hänelle kurinpitoasiassa esitettyihin kysymyksiin avoimesti ja totuudenmukaisesti. A ei ollut ilmoittanut kurinpitolautakunnalle velkojaan ja varojaan ja oli täten laiminlyönyt velvollisuutensa asianajajana.
asianajaja A kiisti syytteen ja vaati, että telekuuntelutallennetta ja loppulausuntoa ei sallita käyttää todisteina asiassa.
A oli 2.8.1994 toimittanut liiton toimistoon telefaxsanoman ja kirjeen, joissa hän oli muun muassa katsonut, että asianajajalla ei ollut velvollisuutta antaa hallitukselle tai kurinpitolautakunnalle selvitystä henkilökohtaisista tai toimistonsa varallisuusoloista ja velkaantumisesta. A katsoi, että lautakunnan tuli jättää asian käsittely sillensä, koska velkaantumiskysymys ei kuulunut liiton valvontatoimivallan piiriin. A oli myös vaatinut liiton toimistoa ilmoittamaan hänelle asettamassaan määräajassa, oliko kenellekään asianajajalle aikaisemmin määrätty ylivelkaantumisen johdosta kurinpidollista seuraamusta.
Nimikkeella juristi tarkoitetaan myos ylemman oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanutta henkiloa mutta sitakaan ei ole suojattu.
Asianajaja ei ole paamiehensa tuomari. Asianajaja voi myos kieltaytya ottamasta toimeksiantoa vastaan. Kieltaytymisen syyta ei tarvitse kertoa. Useimmiten syyna on esteellisyys tai aikataululliset syyt.
Oikeustieteen maisterin (aiemmin oikeustieteen kandidaatti) tutkinto on eri oikeudenalat kattava ylempi yliopistollinen yleistutkinto. Sen suorittaminen on lakisaateisena kelpoisuusvaatimuksena moneen juristiammattiin tai -virkaan kuten tuomarina syyttajana tai asianajajana toimimiseen.