Oikeusapulaissa on muut kuin tuomioistuimessa käsiteltävät asiat asetettu eräissä suhteissa toiseen asemaan kuin tuomioistuinasiat. Oikeusapulain 8 §:n mukaan vain tuomioistuinasioissa voidaan avustajaksi määrätä yksityinen avustaja. Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin mukaan hallintotuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa myönnetty oikeusapu ei käsitä aikaisemmassa hallintomenettelyssä eikä hallintolainkäyttölain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetussa lainkäyttöviranomaisessa suoritettuja toimenpiteitä eikä vakuutusoikeudessa myönnetty oikeusapu sitä edeltäneen käsittelyn toimenpiteitä.
Lain esitöistä (HE 82/2001 vp s. 98 - 99) ilmenee tarkoituksena olevan, että oikeusapu tulisi pääsääntöisesti hakea - paitsi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa - joka tapauksessa viimeistään silloin, kun pääasia on käsiteltävänä siinä oikeusasteessa, jossa aiheutuneista kustannuksista on kysymys. Oikeusapua pitäisi siten hakea ennen kuin asian käsittely mainitussa oikeusasteessa on päättynyt ja pääasia ratkaistu. Rajoitusta mahdollisuuteen myöntää oikeusapua taannehtivasti muutoksenhakuvaiheessa on perusteltu sillä, että jo lähtökohtaisesti on perusteltua edellyttää, että oikeusapua haetaan viivytyksettä, kun siihen on mahdollisuus. Tarvetta hakea oikeusapua vasta muutoksenhakuvaiheessa koskemaan alemmassa asteessa aiheutuneita kuluja ei esitöiden mukaan yleensä pitäisi edes olla, koska hakija ei ole alemmassa asteessa itsekään pitänyt oikeusavun hakemista tarpeellisena ja on kyennyt selviytymään asiansa käsittelystä alemmassa asteessa ilman oikeusapua. Oikeusasteet ylittävä taannehtivuus soveltuu myös huonosti yleiseen oikeudenkäyntijärjestykseen, koska haettaessa oikeusapua vasta muutoksenhakuvaiheessa koskemaan myös alempia oikeusasteita joudutaan asianmukaisesti jo tehtyjä kuluratkaisuja arvioimaan uudelleen. Oikeudenkäyntikuluratkaisun luonteeseen ja instanssijärjestykseen parhaiten sopivaa olisi se, että oikeudenkäynteihin liittyvät kysymykset pyrittäisiin keskitetysti ratkaisemaan siinä oikeusasteessa, jossa ne ovat syntyneet, ja viimeistään pääasiaratkaisun yhteydessä.
Siinä tapauksessa, että oikeusavun rajoittaminen tuntimääräisesti jo oikeusapua myönnettäessä katsottiin perustelluksi, A vaati, että oikeusapu yhden tunnin sijasta rajataan kolmeen tuntiin. A katsoi, ettei oikeusavun rajaaminen yhteen tuntiin ollut perusteltua. Hänen oikeusturvansa kannalta oli oleellista, että asia tuli hoidettua kunnolla ja että valitus tehtiin asianmukaisesti.
Ilmainen Oikeusapu NeuvontaKuopion oikeusaputoimisto on hylännyt hakemuksen muilta kuin omavastuuosuutta koskevilta osin. Oikeusapupäätös on annettu sen jälkeen, kun pääasiaa koskeva ratkaisu oli tullut lainvoimaiseksi. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on ensiksi siitä, onko oikeusapupäätöstä koskeva ratkaisupyyntö mahdollista tehdä vielä sen jälkeen, kun pääasiaa koskeva ratkaisu on tullut lainvoimaiseksi. Jos tämä hyväksytään, on ratkaistava, miten laajasti oikeusapu myönnetään.
A Oy on suunnitellut aloittavansa uuden markkinointikampanjan tarkoituksenaan liittymäsopimusten lisääminen. Kampanjan aikana yhtiön yksityisasiakkaat saisivat 200 markalla ilmaista puheaikaa jokaisesta yhtiölle tuomastaan uudesta liittymäasiakkaasta. Edellytyksenä ilmaiselle puheajalle on se, että sen saajalla on A Oy:n liittymä ja että uuden asiakkaan liittymä on edelleen auki yhden kuukauden jälkeen. Ilmaista puheaikaa ei tultaisi hyvittämään asiakkaalle rahana tai muuna etuutena kuin puheaikana. Jos ilmainen puheaika ylittää laskutuskauden aikana soitetuista puheluista aiheutuvan veloituksen, ylijäävä määrä voitaisiin käyttää seuraavina kuukausina kuitenkin siten, että asiakkaalle asetettaisiin mahdollisesti jokin ajallinen takaraja, johon mennessä ilmainen puheaika olisi käytettävä.
Tässä nimenomaisessa tapauksessa ei kuitenkaan ole perusteltua sivuuttaa sitä seikkaa, että A on ennen oikeudenkäyntiä asianmukaisesti kääntynyt oikeusaputoimiston puoleen. Sieltä annetun ohjauksen perusteella A on hankkinut asianajajan. Voidaan pitää ilmeisenä, että maksuttoman oikeudenkäynnin suhteen on sen jälkeen toimittu pääosin avustajan arvioinnin pohjalta. A:lle henkilökohtaisesti ei myöskään ole ollut etua valitusta menettelytavasta. Ilmeistä on myös, ettei A:lla henkilökohtaisesti ole ollut edellytyksiä ottaa huomioon oikeusapujärjestelmässä käräjäoikeusvaiheen jälkeen tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutusta asemaansa. Näissä oloissa ei ole perusteltua, että A, joka taloudellisen asemansa suhteen on alusta saakka täyttänyt sekä maksuttoman oikeudenkäynnin että sittemmin oikeusavun edellytykset, joutuisi kärsimään vahinkonaan seuraukset siitä, että hänen asiaansa hoidettaessa ei varauduttu oikeudenkäynnin kestäessä tapahtuneeseen oikeusapujärjestelmän muutokseen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, että mainittujen erityisten seikkojen vuoksi tässä tapauksessa on pätevä syy myöntää A:lle oikeusapu taannehtivasti hänen pyytämällään tavalla.
Hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalaisessa päätöksessä valittajalta edellytetty vaatimus toteuttaa mukautus tarjoamalla liikuntavammaiselle asiaan osalliselle ilmainen tai hinnaltaan merkittävästi alennettu lentolippu palvelisi viime kädessä parhaimmalla mahdollisella tavalla tämän tarpeita ja saattaisi palvelun yhdenvertaisimmin hänen saatavilleen. Arvioitaessa sitä, onko valittajalla katsottava olevan yhdenvertaisuuslain 15 §:n 1 momentin perusteella velvollisuus mukautusten tekemiseen hinnanalennusten muodossa, on kuitenkin otettava huomioon, että yhdenvertaisuuslain esitöiden mukaan kohtuulliset mukautukset olisivat tyypillisesti pienimuotoisia muutoksia esimerkiksi toimintatavoissa tai palvelujen järjestämisessä. Yhdenvertaisuuslain esitöissä on edellä tarkemmin selostetulla tavalla mainittu esimerkkeinä kohtuullisista mukautuksista näkövammaisten ihmisten osalta tekstien tarjoaminen suurilla kirjaimilla kirjoitettuina, ravintolan ruokalistan tarjoaminen pistekirjoituksella tai sen lukeminen ääneen, jonotusnumeron kuuluttaminen pelkän näyttötaulun lisäksi, kuulovammaisten osalta viittomakielen tulkkaus videokännykän välityksellä sekä liikuntavammaisten osalta tilapäiseen käyttöön tarkoitetun luiskan hankkiminen.
Oikeusapulain 5 §:n 1 momentista ilmenivät oikeusapuun kuuluvat avustajan toimenpiteet. Oikeusapu voitiin rajata koskemaan määrättyjä toimenpiteitä. Lisäksi 2 momentissa todettiin, että oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta. Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että oikeusavun antamista jatketaan.
Oikeusaputoimisto myönsi A:lle oikeusapua oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuteen ja määräsi hänelle avustajan. Sen sijaan se hylkäsi pyynnön oikeusavun saamisesta vakuutusyhtiön kuittaamaan määrään. Oikeusapupäätöksen perusteluissa todettiin, että kysymyksessä olevassa tapauksessa oikeusturvaetuus ei ollut asian kattava ja oikeusapu olisi voitu myöntää koko asiaan. Esitetty hakemus oli kuitenkin oikeusapulain 3 §:n 3 momentin sanamuodon vastainen, eikä oikeusapua voitu hakemuksen mukaisesti myöntää.
Näillä perusteilla katson, ettei A:n esittämä syy sille, miksi hän ei ollut hakenut oikeusapua aikaisemmin, ole sellainen oikeusapulain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu pätevä syy, joka oikeuttaisi poikkeamaan pääsäännöstä, jonka mukaan oikeusapua ei voida myöntää muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa koskemaan taannehtivasti muutoksenhakua edeltäneitä toimenpiteitä. Mainitun säännöksen ja pykälän 1 momentin nojalla muutan Helsingin oikeusaputoimiston päätöstä siten, että oikeusapu koskee asiassa suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä Korkeimmassa oikeudessa. Siirrän asian kaksijäsenisen jaoston ratkaistavaksi.
Saman lain 13 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu voidaan myöntää hakemuspäivästä lukien tai, jos edellytykset siihen ovat olemassa, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja toimenpiteitä. Oikeusapua ja avustajan määräämistä voidaan hakea jo esitutkinnan aikana, ja se voidaan myöntää edellytysten täyttyessä. Pääsääntöisesti hakemus olisi tehtävä heti, kun oikeusavun tarve on tullut ajankohtaiseksi.
Edellä kerrottu säännös mahdollisti oikeusavun rajaamisen tiettyihin toimenpiteisiin kuten neuvontaan ja tarpeellisten asiakirjojen laadintaan. Sen sijaan tuntimääräisen rajoittamisen osalta säännös oli tulkinnanvarainen. Maininta, että oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta, voisi tarkoittaa myös sitä, että oikeusaputoimisto harkintansa mukaan myöntää vähäisemmänkin määrän tunteja. Toisaalta säännöstä voitiin tulkita siten, että oikeusapua myönnetään aina enintään 80 tuntia, minkä jälkeen oikeusapua voidaan tarvittaessa jatkaa.
Tapaturmalautakunta on hallintolainkäyttölain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu lainkäyttöviranomainen. Tapaturmalautakunnassa tapahtuneen käsittelyn osalta on siten kysymys sellaisista julkisen oikeusavustajan toimenpiteistä, joihin ei voitaisi määrätä yksityistä avustajaa. Tässä suhteessa tapaturmalautakunnassa tapahtuva asian käsittely on oikeusapulaissa rinnastettu hallintomenettelyyn. Julkisen oikeusavustajan hallintoasioissa tai muissa niin sanotuissa ulkoprosessuaalisissa asioissa antama oikeusapu on yhteiskunnan tarjoamaa peruspalvelua, josta aiheutuvat kustannukset, siltä osin kuin ne eivät kuulu oikeusapua saaneen maksettaviksi, jäävät valtion vahingoksi.
Korkeimman oikeuden ratkaistavana on kysymys siitä, ovatko asianosaiset voineet sovintosopimuksessaan sitovasti sopia myös oikeudenkäyntikuluista, kun A:lle oli myönnetty oikeusapu.
Oikeusapulain 5 §:n yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee (HE 82/2001 vp s. 81 ja 82), että oikeusavun rajaus määrättyihin toimenpiteisiin voidaan tehdä jo oikeusapupäätöksessä, jos asian hoitamisen edellyttämät tarpeelliset toimenpiteet ovat jo tuossa vaiheessa tiedossa. Asian laadusta ja hakijan yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen oikeusapu voidaan rajata esimerkiksi vain neuvontaan tai tarpeellisten asiakirjojen laadintaan, jos hakija kykenee muutoin hoitamaan asiaansa itse tuomioistuimessa. Sen sijaan yksittäisten toimenpiteiden ja niihin käytetyn tuntimäärän tarpeellisuuden arvioi jälkikäteen tuomioistuin, mikäli ne pysyvät 5 §:n 2 momentin mukaisen 80 tunnin enimmäismäärän puitteissa. Sama lähtökohta ilmenee selkeästi myös yksityisen avustajan palkkiota ja kulukorvausta säätelevästä lain 17 §:stä ja sen yksityiskohtaisista perusteluista (HE 82/2001 vp s. 102 ja HE 103/2008 vp s. 6). Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei oikeusaputoimisto voi oikeusapulain 5 §:n nojalla rajata oikeusapua määrättyyn tuntimäärään.
Hallinto-oikeuden päätökseen on virheellisesti kirjattu, että aikaisemman sopimuksen päälähtökohtana on kunnan työntekijöiden kuntosalin käyttö puoleen hintaan sekä opiskelijoiden, lukiolaisten ja yläasteen oppilaiden ilmainen kuntosalin käyttö.
Silloin kun kysymys on ulkomailla käsiteltävistä asioista, oikeusapulain 5 §:n 1 ja 2 momentin yleisiä säännöksiä oikeusavun sisällöstä tai aikarajoituksesta ei sovelleta, vaan sovellettaviksi tulevat pykälän 3 momentissa olevan viittauksen mukaisesti lain 23 §:n säännökset. Kuten edellä on selostettu, näissä asioissa oikeusaputoimiston myöntämän oikeusavun sisältö määräytyy suoraan lain nojalla. Oikeus-aputoimiston oikeutta rajata oikeusapu määrättyyn tuntimäärään ei voida perustaa 23 §:n 1 momenttiin.
Oikeusapulakia koskevan hallituksen esityksen (82/2001 vp s. 113) mukaan oikeusapu pääsääntöisesti rajoittuisi Suomessa annettavaan oikeusapuun siten, että ulkomailla käsiteltävissä asioissa oikeusapu kattaisi vain neuvonnan, ellei erityisiä syitä ole. Silloin, kun oikeusapua haettaisiin sanotun pykälän 1 momentin mukaisesti koskemaan yleistä oikeudellista neuvontaa, oikeusavusta päättäisi oikeusaputoimisto. Neuvontaa laajemman oikeusavun myöntämisestä päättäisi oikeusministeriö. Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa edellytettäisiin erityisiä syitä sille, että oikeusapuun voisi kuulua muuta kuin oikeudellista neuvontaa.
A vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan ja että hänelle myönnetään oikeusapu myös siltä osin kuin hänellä ei ole oikeutta saada korvausta kuluistaan oikeusturvavakuutuksesta ja että valtion varoista suoritetaan palkkiona oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden 168 euron lisäksi vakuutusyhtiön kuittaama 646,84 euroa. Vaihtoehtoisesti A vaati, että hänelle myönnetään oikeusapu oikeusturvavakuutuksesta huolimatta ja valtion varoista maksetaan palkkio hänen avustajalleen.
Korkein oikeus toteaa, että vakuutusyhtiön ilmoittama kuittaus johtaa asian laatuun ja laajuuteen nähden siihen, että oikeusturvavakuutuksesta ei tosiasiassa korvata olennaista osaa niistä oikeudenkäynnin kustannuksista, joita A:lle aiheutuu. A:n taloudellinen asema on jo oikeusapupäätöksessä arvioitu niin heikoksi, että hänelle on myönnetty oikeusapu oikeusturvavakuutuksen koko omavastuuosuuteen. Vakuutusyhtiön kuittausoikeuden vuoksi A:lla ei taloudelliseen asemaansa nähden ole ollut kattavaa oikeusturvavakuutusta.
Edellä esitettyyn nähden Korkein oikeus katsoo, ettei lainsäädännöstä tai oikeuskäytännöstä seuraa estettä sille, että asianosaiset voivat sopia asian myös oikeudenkäyntikulujen osalta silloinkin, kun toisella osapuolella on oikeusapu. Esteenä asian sopimiselle oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta ei voida pitää yksinomaan sitä, että oikeusapulain esitöissä (HE 82/2001 vp s. 110) todetuin tavoin tuomioistuin lausuu oikeusapulain 22 §:ssä tarkoitetusta valtion varoista maksettujen kustannusten korvausvelvollisuudesta valtiolle myös omasta aloitteestaan.