Näillä perusteilla katson, ettei A:n esittämä syy sille, miksi hän ei ollut hakenut oikeusapua aikaisemmin, ole sellainen oikeusapulain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettu pätevä syy, joka oikeuttaisi poikkeamaan pääsäännöstä, jonka mukaan oikeusapua ei voida myöntää muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa koskemaan taannehtivasti muutoksenhakua edeltäneitä toimenpiteitä. Mainitun säännöksen ja pykälän 1 momentin nojalla muutan Helsingin oikeusaputoimiston päätöstä siten, että oikeusapu koskee asiassa suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä Korkeimmassa oikeudessa. Siirrän asian kaksijäsenisen jaoston ratkaistavaksi.
Saman lain 13 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu voidaan myöntää hakemuspäivästä lukien tai, jos edellytykset siihen ovat olemassa, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja toimenpiteitä. Oikeusapua ja avustajan määräämistä voidaan hakea jo esitutkinnan aikana, ja se voidaan myöntää edellytysten täyttyessä. Pääsääntöisesti hakemus olisi tehtävä heti, kun oikeusavun tarve on tullut ajankohtaiseksi.
Edellä kerrottu säännös mahdollisti oikeusavun rajaamisen tiettyihin toimenpiteisiin kuten neuvontaan ja tarpeellisten asiakirjojen laadintaan. Sen sijaan tuntimääräisen rajoittamisen osalta säännös oli tulkinnanvarainen. Maininta, että oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta, voisi tarkoittaa myös sitä, että oikeusaputoimisto harkintansa mukaan myöntää vähäisemmänkin määrän tunteja. Toisaalta säännöstä voitiin tulkita siten, että oikeusapua myönnetään aina enintään 80 tuntia, minkä jälkeen oikeusapua voidaan tarvittaessa jatkaa.
Korkein oikeus toteaa, että asianosaisilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet taloudellisesta asemastaan riippumatta pyrkiä sopimaan asiansa, jossa sovinto on sallittu. Oikeudenkäyntikulujen määrä saattaa olla suuri riidan arvoon nähden ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus voi siten olla tärkeä osa sovintoa. Ei ole perusteltua, että oikeusapua saava asianosainen ja hänen vastapuolensa joutuisivat muita huonompaan asemaan neuvotellessaan asian sovinnollisesta ratkaisemisesta yksinomaan siitä syystä, että toiselle osapuolelle on myönnetty oikeusapu ja asia on edennyt tuomioistuinkäsittelyyn.
Suunniteltu myynninedistämiskampanja. A Oy on suunnitellut aloittavansa uuden markkinointikampanjan tarkoituksenaan yhtiön liittymäsopimusten lisääminen. Tähän myynninedistämiskampanjaan kuuluu, että A Oy:n yksityisasiakkaat saavat 200 markalla ilmaista puheaikaa jokaisesta yhtiölle tuomastaan uudesta liittymäasiakkaasta. Ilmaisen puheajan saamisen edellytyksenä on, että sen saajalla on A Oy:n liittymä. Muutoin ilmaisen puheajan hyödyntäminen ei ole mahdollista. Ilmaisen puheajan saa, jos uuden asiakkaan liittymä on auki vielä yhden kuukauden jälkeen. Ilmaista puheaikaa ei hyvitetä asiakkaalle rahana tai muuna etuutena kuin puheaikana. Ilmaisella puheajalla ei ole vaikutusta kiinteisiin liittymämaksuihin eikä palveluveloituksiin, kuten numerotiedustelusta tai ulkomaanpuheluista veloitettaviin korvauksiin. Lisäksi asiakkaalle asetetaan mahdollisesti jokin aikaraja, johon mennessä ilmainen puheaika on käytettävä. Jos ilmainen puheaika ylittää laskutuskauden aikana soitetuista puheluista aiheutuvan veloituksen, ylijäävä määrä voidaan käyttää seuraavina kuukausina.
Korkein oikeus toteaa, ettei oikeusapulain 5 §:ään sisälly valtuutusta antaa asetuksella tarkempia määräyksiä säännöksen soveltamisesta. Edellä kohdassa 6 mainitut oikeusapulain säännökset, joiden perusteella oikeusapuasetus on annettu, eivät myöskään sisällä valtuutusta säätää asetuksella mahdollisuudesta rajata oikeusapu oikeusaputoimiston päätöksellä aikaperusteisesti alle 80 tunnin. Kyse ei myöskään ole oikeusapulain 29 §:ssä tarkoitetuista lain täytäntöönpanoon liittyvistä määräyksistä. Pykälää koskevissa esitöissä on todettu, että säännöksen sisältämää yleistä asetuksenantovaltuutusta tulisi tulkita suppeasti (HE 82/2001 vp s. 119). Oikeusapuasetuksen 21 §:ssä säädetty mahdollisuus rajata oikeusapu myös määrättyyn tuntimäärään ei siten perustu laissa olevaan valtuutukseen. Tämän vuoksi oikeusapuasetuksen 21 §:n edellä todettu säännös on ristiriidassa perustuslain kanssa eikä pykälää sen vuoksi perustuslain 107 §:n mukaan saa näiltä osin soveltaa. Näin ollen kysymys oikeusaputoimiston oikeudesta tuomioistuinasiassa rajoittaa oikeusapupäätöksessä myönnettävää oikeusapua alle 80 tunnin tuntimäärään on ratkaistava oikeusapulain 5 §:n perusteella.
Käräjäoikeus tutki ratkaisupyynnön ja totesi perusteluissaan, että oikeusapulain 3 §:n 3 momentin mukaan oikeusapu voitiin myöntää muun muassa vakuutuksen omavastuuosuuden kattamiseen, jos hakija oli taloudellisen asemansa perusteella oikeutettu oikeusapuun korvauksetta. A:lla oli esitetyn selvityksen mukaan oikeusturvavakuutus. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut korvaavansa asian hoitamisesta aiheutuneet välttämättömät ja kohtuulliset asianajo- ja oikeudenkäyntikulut
Harkittaessa oikeusavun määräämistä lakkaamaan sekä sitä, onko tällainen päätös syytä tehdä taannehtivasti, on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, minkälaisesta oikeusavun edellytyksen puutteesta on kysymys ja mistä tarve muuttaa aikaisempaa ratkaisua johtuu. Silloinkin, kun asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä voidaan todeta oikeusavun edellytysten puuttuneen, tuomioistuimella on oikeusapulain 16 §:n 1 ja 2 momentin sanamuodosta ilmenevin tavoin harkintavaltaa sen suhteen, määrätäänkö oikeusapu lakkaamaan taannehtivasti.
Oikeusavun piiriin kuuluvista avustajan toimenpiteistä säädetään oikeusapulain 5 §:ssä. Pykälän mukaan oikeusapu voidaan rajata oikeusaputoimiston päätöksellä koskemaan vain määrättyjä toimenpiteitä. Säännöksessä tai muuallakaan oikeusapulaissa ei ole määräyksiä siitä, että oikeusaputoimisto voisi rajata oikeusavun myös määrättyyn tuntimäärään, joka alittaa oikeusapulain 5 §:n 2 momentissa mainitut 80 tuntia. Sen sijaan oikeusapuasetuksen 21 §:n mukaan oikeusapu voidaan oikeusapupäätöksessä säännöksessä mainituin edellytyksin rajata määrättyyn tuntimäärään.
A vaati, että hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan ja että hänelle myönnetään oikeusapu myös siltä osin kuin hänellä ei ole oikeutta saada korvausta kuluistaan oikeusturvavakuutuksesta ja että valtion varoista suoritetaan palkkiona oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuuden 168 euron lisäksi vakuutusyhtiön kuittaama 646,84 euroa. Vaihtoehtoisesti A vaati, että hänelle myönnetään oikeusapu oikeusturvavakuutuksesta huolimatta ja valtion varoista maksetaan palkkio hänen avustajalleen.
Korkein oikeus toteaa, että vakuutusyhtiön ilmoittama kuittaus johtaa asian laatuun ja laajuuteen nähden siihen, että oikeusturvavakuutuksesta ei tosiasiassa korvata olennaista osaa niistä oikeudenkäynnin kustannuksista, joita A:lle aiheutuu. A:n taloudellinen asema on jo oikeusapupäätöksessä arvioitu niin heikoksi, että hänelle on myönnetty oikeusapu oikeusturvavakuutuksen koko omavastuuosuuteen. Vakuutusyhtiön kuittausoikeuden vuoksi A:lla ei taloudelliseen asemaansa nähden ole ollut kattavaa oikeusturvavakuutusta.
Edellä esitettyyn nähden Korkein oikeus katsoo, ettei lainsäädännöstä tai oikeuskäytännöstä seuraa estettä sille, että asianosaiset voivat sopia asian myös oikeudenkäyntikulujen osalta silloinkin, kun toisella osapuolella on oikeusapu. Esteenä asian sopimiselle oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta ei voida pitää yksinomaan sitä, että oikeusapulain esitöissä (HE 82/2001 vp s. 110) todetuin tavoin tuomioistuin lausuu oikeusapulain 22 §:ssä tarkoitetusta valtion varoista maksettujen kustannusten korvausvelvollisuudesta valtiolle myös omasta aloitteestaan.
Valituksessaan hovioikeudelle A vaati ensisijaisesti, että oikeusapu myönnetään myös siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli ilmoittanut kuittaavansa suorittamastaan korvauksesta maksamattomat vakuutusmaksut 646,84 euroa. Toissijaisesti A vaati, että oikeusapu myönnetään koskemaan rajoituksetta koko asiaa.
Mainituilla perusteilla hovioikeus muutti oikeusaputoimiston päätöstä siten, että oikeusapu kattoi avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta.
Lain 13 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu voidaan myöntää hakemuspäivästä lukien tai, jos edellytykset siihen ovat olemassa, myös taannehtivasti koskemaan asiassa jo suoritettuja tarpeellisia toimenpiteitä. Oikeusapu on voimassa kaikissa oikeusasteissa, joissa asiaa käsitellään. Pykälän 2 momentin mukaan muutoksenhakutuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa oikeusapua ei voida myöntää taannehtivasti koskemaan muutoksenhakua edeltäneitä toimenpiteitä, ellei hakija saata todennäköiseksi, että hän ei ole pätevästä syystä hakenut oikeusapua aikaisemmin.
Hallinto-oikeuden päätökseen on virheellisesti kirjattu, että aikaisemman sopimuksen päälähtökohtana on kunnan työntekijöiden kuntosalin käyttö puoleen hintaan sekä opiskelijoiden, lukiolaisten ja yläasteen oppilaiden ilmainen kuntosalin käyttö.
Silloin kun kysymys on ulkomailla käsiteltävistä asioista, oikeusapulain 5 §:n 1 ja 2 momentin yleisiä säännöksiä oikeusavun sisällöstä tai aikarajoituksesta ei sovelleta, vaan sovellettaviksi tulevat pykälän 3 momentissa olevan viittauksen mukaisesti lain 23 §:n säännökset. Kuten edellä on selostettu, näissä asioissa oikeusaputoimiston myöntämän oikeusavun sisältö määräytyy suoraan lain nojalla. Oikeus-aputoimiston oikeutta rajata oikeusapu määrättyyn tuntimäärään ei voida perustaa 23 §:n 1 momenttiin.
Oikeusapulakia koskevan hallituksen esityksen (82/2001 vp s. 113) mukaan oikeusapu pääsääntöisesti rajoittuisi Suomessa annettavaan oikeusapuun siten, että ulkomailla käsiteltävissä asioissa oikeusapu kattaisi vain neuvonnan, ellei erityisiä syitä ole. Silloin, kun oikeusapua haettaisiin sanotun pykälän 1 momentin mukaisesti koskemaan yleistä oikeudellista neuvontaa, oikeusavusta päättäisi oikeusaputoimisto. Neuvontaa laajemman oikeusavun myöntämisestä päättäisi oikeusministeriö. Esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa edellytettäisiin erityisiä syitä sille, että oikeusapuun voisi kuulua muuta kuin oikeudellista neuvontaa.
Oikeusapua saanut A ja hänen vastapuolensa B olivat hovioikeudessa päässeet sovintoon riidan kohteesta sekä siitä, että kumpikin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hovioikeus jätti vahvistamatta asianosaisten välisen sovinnon siltä osin kuin se koski A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta. Korkein oikeus katsoi, ettei toiselle osapuolelle myönnetty oikeusapu estä asianosaisia sopimasta myös oikeudenkäyntikuluista. Kun A:n ja B:n sovinnon sisältö ja tekoajankohta huomioiden heidän välistään sopimusta ei ollut tehty yksinomaan tai pääasiassa oikeusapulain 22 §:ssä tarkoitetun vastapuolen valtioon kohdistuvan kuluvastuun välttämiseksi, sovinto vahvistettiin kokonaisuudessaan. Ks. KKO:1996:131
Riippumatta siitä, onko hankinta verrattavissa puitejärjestelyyn vai ei, oleellinen tieto tarjousta laadittaessa on se, kuinka laajaksi hankinta muodostuu. Julkisen avustuksen hakemismahdollisuuden vuoksi potentiaalisilla käyttäjäorganisaatioilla on kannustin liittyä hankintaan ja lisätä asiointipalveluidensa määrää. Lisäksi tarjouspyynnössä ilmoitetusta poiketen palvelu on hankintayksikön mukaan käyttäjäorganisaatiolle ilmainen, mikä sekin kannustaa kasvattamaan hankinnan laajuutta.
A ei ole vangittuna ollessaan pyytänyt puolustajan määräämistä, mihin hänellä pakkokeinolain 2 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla olisi ollut oikeus. Asiaa toistuvasti kysyttäessä hän on joka kerralla ilmoittanut, ettei halunnut avustajaa. Oikeudellisen avun tarvetta hakemuksen jättämistä edeltäneen vangitsemisvaiheen osalta ei siten ole ollut. A:n hakemuksessa oikeusavun tarvetta onkin perusteltu lähinnä mahdollisen loppulausunnon tarpeella sekä tarpeella varautua uudelleen vangitsemiseen. Niin ikään on viitattu siihen, että avustaja voisi hankkia näyttöä. Oikeusaputoimisto on asian ratkaistessaan katsonut, ettei ollut selvitetty hakijan tarvitsevan oikeusapua tuossa vaiheessa. Loppulausunnon antaminen tai uudelleen vangitseminen ei olekaan sittemmin tullut ajankohtaiseksi. Asiassa ei myöskään ole ilmennyt sellaista, minkä vuoksi mahdollisen lisätutkintaa koskevan aloitteen tekemiseksi syyttäjälle olisi avustajan määräämiseen tuolloin ollut tarvetta. Näin ollen katson, ettei asiassa ole perusteita muuttaa ratkaisua, jolla oikeusapu on esitutkintavaiheessa evätty, ja jätän siis hovioikeuden päätöksen voimaan.