Oikeusapulain lähtökohtana sinänsä on, niin kuin sen 1 §:stä ilmenee, että se koskee julkisin varoin kustannettavaa oikeusapua sekä tuomioistuimessa että sen ulkopuolella. Yksityisen avustajan määräämisen rajoittaminen tuomioistuimiin on johtunut lähinnä valtiontaloudellisista syistä (HE 82/2001 s. 52 - 54). Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin säännöksen sanamuodosta huolimatta sen on katsottava koskevan, niin kuin esitöistä ilmenee (HE 82/2001 vp s. 99), vain sitä, ettei silloin kun hallintotuomioistuimessa tai vakuutusoikeudessa käsiteltävässä asiassa määrätään yksityinen avustaja, oikeusapu takautuvastikaan käsitä yksityisen avustajan viranomais- tai lautakuntakäsittelyssä suorittamia toimenpiteitä.
Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen (388/2002, oikeusapuasetus) 21 §:n mukaan oikeusapu voidaan oikeusapu-päätöksessä rajata määrättyihin toimenpiteisiin ja määrättyyn tuntimäärään, jos se on perusteltua ottaen huomioon asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo sekä olosuhteet kokonaisuudessaan. Korkein oikeus on kuitenkin ratkaisussaan 2012:15 katsonut, että oikeusaputoimistolla ei ole tuomioistuinasiassa oikeutta rajoittaa myönnettävän oikeusavun tuntimäärää. Oikeusapulain säännökset, joiden nojalla oikeus-apuasetus on annettu, eivät sisältäneet valtuutusta säätää asetuksella mahdollisuudesta rajata oikeusapu oikeusaputoimiston päätöksellä aikaperusteisesti. Koska oikeusapuasetuksen 21 §:ssä säädetty oikeusavun rajaaminen määrättyyn tuntimäärään ei perustunut perustuslain 80 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla laissa olevaan valtuutukseen, säännöksen katsottiin olevan ristiriidassa perustuslain kanssa eikä sitä perustuslain 107 §:n mukaan saanut näiltä osin soveltaa.
Hovioikeuden päätöstä muutetaan. Oikeusaputoimiston A:lle myöntämä oikeusapu ja oikeustieteen kandidaatti K:n avustajanmääräys jäävät voimaan.
Ulkomaalaislain 97 a §:n 2 momentin esitöitä ei Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan voi tulkita niin, että lainsäätäjän tahto on ollut antaa turvapaikanhakijoille ilmainen ja ilman erillistä hakemusta suoritettava kaikki oleskelulupaperusteet kattava tutkinta. Sen sijaan esitöiden mukaan säännöksen taustalla on tarkoitus varmistaa hakijalta, onko hakijalla mahdollisia muita oleskelulupaperusteita, jotka saattaisivat vaikuttaa hänen maasta poistamiseensa. Maasta poistamista koskevat seikat ovat olennainen osa turvapaikka-asian ratkaisemista, koska ulkomaalaislain 98 §:n 4 momentin mukaan kansainvälistä suojelua koskevan päätöksen yhteydessä on ratkaistava maasta poistamista koskeva kysymys, jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus hylätään.
Viralliselle syyttäjälle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan virallinen syyttäjä vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan ja oikeusapu myönnetään siten, että se kattaa avustajan toimenpiteet enintään yhdeltä tunnilta.
A on hakenut oikeusapua sen jälkeen, kun asian käsittely hovioikeudessa oli päättynyt, mutta muutoksenhakuaika hovioikeuden tuomioon ei ollut vielä kulunut umpeen. Jotta oikeusapu olisi myönnettävissä taannehtivasti hovioikeuden tuomion antamista edeltäviin toimenpiteisiin tulisi A:n saattaa todennäköiseksi, että hänellä on ollut pätevä syy siihen, ettei hän ollut hakenut oikeusapua aikaisemmin.
Asiassa on kysymys ensiksi siitä, onko A:lla ollut oikeusapulain 1 §:n mukaan oikeusavun yleisenä edellytyksenä oleva asiantuntevan avun tarve. Jos tähän kysymykseen vastataan kieltävästi, kysymys on siitä, onko edellytykset lakkauttaa A:lle myönnetty oikeusapu ja mistä alkaen sekä onko hänelle määrätyllä avustajalla oikeus palkkioon ennen oikeusavun lakkauttamispäätöstä suorittamistaan toimenpiteistä.
Edelleen mainitun hallituksen esityksen mukaan uuden kalastuslain valmistelua varten maa- ja metsätalousministeriö halusi selvittää kalastusoikeuksia ja tilasi Pohjois-Lapin erityisistä kalastusoikeuskysymyksistä tutkimuksen, jossa tutkittiin myös kyseisen maanomistuksesta riippumattoman kalastusoikeuden historiaa ja perusteita. Tutkimuksen mukaan lapinkylien maa- ja vesialueiden käytössä oli ollut oleellista nimenomaan se, että oikeus kohdistui vain oman lapinkylän alueelle, eikä toisten lapinkylien alueille laajennettuja kalastusoikeuksia tunnettu. Nykyistä kalastuslakia valmistelleessa kalastuslakityöryhmässä oikeuden laajuus linjattiinkin koskemaan vain omaa kotikuntaa. Olennaista oli lisäksi se, että vuoden 2016 alussa voimaan tulleessa kalastuslaissa haluttiin säätää nimenomaan oikeudesta saada ilmainen lupa kalastukseen valtion vesillä, eikä varsinaisesta maanomistuksesta riippumattomasta ja siihen rinnastettavasta kalastusoikeudesta. Hallituksen esityksen viimeistelyvaiheessa lausuntokierroksen jälkeen poliittisen yhteisymmärryksen saamiseksi esitystä muutettiin lopulta siten, että oikeus laajennettiin koskemaan kolmen pohjoisimman kunnan aluetta. Ylä-Lapin lohen sekä taimenen nousualueet rajattiin luvasta kuitenkin pois, sillä vaelluskalojen kestävää kalastusta ei tuolloin nähty mahdolliseksi järjestää siten, että kuntalaisilla olisi nykyisen kalastuslain 10 §:n 1 momentin laajuinen lohen sekä taimenen nousualueisin kohdistuva kalastusoikeus. Näiden alueiden osalta säädettiin, että niitä koskevat erilliset kalastusluvat myöntää Metsähallitus.
Tässä asiassa kysymys on oikeudellisen avun tarvetta koskevan oikeusavun edellytyksen puuttumisesta. Hakijan kannalta arvioituna asiassa on häneen kohdistetun haasteen vireille tullessa ollut selvittelyä vaatineita seikkoja. Tähän nähden oikeudellisen avun tarpeen puuttumisen ei voida katsoa olleen sillä tavoin ilmeistä jo avustajan puoleen käännyttäessä ja oikeusapua haettaessa, että oikeusapu olisi ollut perusteltua lakkauttaa taannehtivasti. Oikeusapu pääasian osalta olisi siten tullut lakkauttaa vasta käräjäoikeuden päätöksestä lukien.
A:n tekemän ratkaisupyynnön perusteella asia on siirtynyt hovioikeuden tutkittavaksi. Hovioikeus on katsonut päätöksessään, ettei oikeusaputoimisto voi tuomioistuinasiassa rajoittaa myönnettävän oikeusavun määrää alle 80 tunnin. Hovioikeus on muuttanut oikeusaputoimiston päätöstä siten, että oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta.
Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen (388/2002, oikeusapuasetus) 21 §:n mukaan oikeusapu voidaan oikeusapupäätöksessä rajata määrättyihin toimenpiteisiin ja määrättyyn tuntimäärään, jos se on perusteltua ottaen huomioon asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo sekä olosuhteet kokonaisuudessaan.
Arvioitaessa, mikä merkitys asiassa on annettava oikeusapuasetuksen 21 §:ssä säädetylle oikeudelle rajata oikeusapu määrättyyn tuntimäärään, on lähtökohdaksi otettava perustuslain 80 §:n 1 momentti, jonka mukaan asetuksen antamisen tulee perustua perustuslaissa tai muussa laissa olevaan valtuutukseen. Perustuslain esitöissä (HE 1/1998 vp s. 131) on korostettu, että sekä yksityisiä henkilöitä ja yhteisöjä että viranomaisia sitovien yleisten oikeussääntöjen antaminen kuuluisi lähtökohtaisesti eduskunnalle, ja että (s. 133) valtuussäännösten tulkinnassa olisi seurattava yleisiä laintulkintaoppeja ja normiristiriitojen ratkaisuperiaatteita.
Oikeusapulain 23 §:n 1 momentin mukaan ulkomailla käsiteltävissä asioissa oikeusapu kattaa yleisen oikeudellisen neuvonnan. Pykälän 2 momentin mukaan oikeusministeriö voi erityisen painavista syistä myöntää 1 momentissa tarkoitettua laajemman oikeusavun ulkomailla käsiteltävään asiaan.
Iisalmen oikeusaputoimistolle ratkaisupyynnön, jossa hän vaati ensisijaisesti, että oikeusapu myönnetään kattamaan tarpeelliset toimenpiteet siihen saakka, kunnes Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päättänyt, ottaako se asian käsiteltäväkseen, ja että toimenpiteiden enimmäistuntimääräksi vahvistetaan 80 tuntia. Toissijaisesti hän vaati, että myönnetty enimmäistuntimäärä korotetaan 40 tunniksi tai muuksi tuomioistuimen tarpeelliseksi arvioimaksi määräksi. A:n mukaan hänen tarpeeseensa saada asianajoapua vaikutti se, ettei hän osaa suomea eikä hän ole saanut muunkielisiä käännöksiä itseään koskevista tuomioistuinten ratkaisuista.
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ilmaisen puheajan luovutusta vanhalle asiakkaalle uuden asiakkaan hankintapalkkiona ei voitu pitää palvelun ottamisena omaan käyttöön vaan myyntiin rinnastettavana tilanteena, jossa ilmainen puheaika luovutettiin vanhalle asiakkaalle vastikkeena uuden asiakkaan hankkimisesta muodostuvasta palvelusuorituksesta. Koska ilmaisen puheajan luovutuksessa oli näin ollen kysymys vaihdon luonteisesta suorituksesta, A Oy:n oli, kun kysymys ei ollut arvonlisäverolain 25 §:ssä tarkoitetusta tavaranäytteestä tai tavanomaisesta mainoslahjasta eikä lain 78 §:ssä tarkoitetusta myynnin oikaisuerästä, suoritettava arvonlisäveroa ilmaisen puheajan luovutuksesta arvonlisäverolain palvelun myyntiä koskevien säännösten mukaan
Kysymyksessä olevassa tapauksessa yhtiö myy asiakkaalle puheaikaa normaalina palvelun myyntinä. Jos asiakas hankkii uuden asiakkaan, asiakas saa korvauksena tästä palvelusta ilmaista puheaikaa 200 markan arvosta. Käytännössä ilmainen puheaika hyvitetään asiakkaan seuraavissa puhelulaskuissa.
Oikeusapulain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeusapuun kuuluvat ne oikeusavustajan toimenpiteet, jotka asiassa ovat tarpeen huomioon ottaen asian laatu ja merkitys, riidan kohteen arvo ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Oikeusapu voidaan rajata koskemaan määrättyjä toimenpiteitä. Oikeusapulain 5 §:n 2 momentin mukaan oikeusapu kattaa avustajan toimenpiteet enintään 80 tunnilta. Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että oikeusavun antamista jatketaan.
Oikeusapulaissa on muut kuin tuomioistuimessa käsiteltävät asiat asetettu eräissä suhteissa toiseen asemaan kuin tuomioistuinasiat. Oikeusapulain 8 §:n mukaan vain tuomioistuinasioissa voidaan avustajaksi määrätä yksityinen avustaja. Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin mukaan hallintotuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa myönnetty oikeusapu ei käsitä aikaisemmassa hallintomenettelyssä eikä hallintolainkäyttölain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetussa lainkäyttöviranomaisessa suoritettuja toimenpiteitä eikä vakuutusoikeudessa myönnetty oikeusapu sitä edeltäneen käsittelyn toimenpiteitä.
Lain esitöistä (HE 82/2001 vp s. 98 - 99) ilmenee tarkoituksena olevan, että oikeusapu tulisi pääsääntöisesti hakea - paitsi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa - joka tapauksessa viimeistään silloin, kun pääasia on käsiteltävänä siinä oikeusasteessa, jossa aiheutuneista kustannuksista on kysymys. Oikeusapua pitäisi siten hakea ennen kuin asian käsittely mainitussa oikeusasteessa on päättynyt ja pääasia ratkaistu. Rajoitusta mahdollisuuteen myöntää oikeusapua taannehtivasti muutoksenhakuvaiheessa on perusteltu sillä, että jo lähtökohtaisesti on perusteltua edellyttää, että oikeusapua haetaan viivytyksettä, kun siihen on mahdollisuus. Tarvetta hakea oikeusapua vasta muutoksenhakuvaiheessa koskemaan alemmassa asteessa aiheutuneita kuluja ei esitöiden mukaan yleensä pitäisi edes olla, koska hakija ei ole alemmassa asteessa itsekään pitänyt oikeusavun hakemista tarpeellisena ja on kyennyt selviytymään asiansa käsittelystä alemmassa asteessa ilman oikeusapua. Oikeusasteet ylittävä taannehtivuus soveltuu myös huonosti yleiseen oikeudenkäyntijärjestykseen, koska haettaessa oikeusapua vasta muutoksenhakuvaiheessa koskemaan myös alempia oikeusasteita joudutaan asianmukaisesti jo tehtyjä kuluratkaisuja arvioimaan uudelleen. Oikeudenkäyntikuluratkaisun luonteeseen ja instanssijärjestykseen parhaiten sopivaa olisi se, että oikeudenkäynteihin liittyvät kysymykset pyrittäisiin keskitetysti ratkaisemaan siinä oikeusasteessa, jossa ne ovat syntyneet, ja viimeistään pääasiaratkaisun yhteydessä.
Siinä tapauksessa, että oikeusavun rajoittaminen tuntimääräisesti jo oikeusapua myönnettäessä katsottiin perustelluksi, A vaati, että oikeusapu yhden tunnin sijasta rajataan kolmeen tuntiin. A katsoi, ettei oikeusavun rajaaminen yhteen tuntiin ollut perusteltua. Hänen oikeusturvansa kannalta oli oleellista, että asia tuli hoidettua kunnolla ja että valitus tehtiin asianmukaisesti.