Lakimies Helsinki
Kuntien sopimusperusteisen rekisterinpitovastuun poistaminen väestötietolain 22 §:ssä ei aiheuta tosiaisallista muutosta kuntien asemaan väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotietojen ylläpidossa. Muutos ei edellytä kunnilta järjestelmämuutoksia tai aiheuta niille muita kustannuksia. Muutoksella ei myöskään ole vaikutusta kunnan asemaan rakennusvalvontatoiminnan yhteydessä muodostuvan kunnan aluetta koskeva rakennus- ja huoneistorekisterin rekisterinpitäjänä.
Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle Digi- ja väestötietovirastoa koskevaksi lainsäädännöksi sekä laeiksi eräiden rekisterihallintoa koskevien lakien muuttamisesta oli lausuntokierroksella 4.6.—10.8.2018. Lausuntokierroksella olivat mukana lakiehdotukset 1—5, 8, 11, 16, 19, 21, 23, 26—27, 32—33, 46—47, 52, 63 ja 75. Lausuntokierros toteutettiin oikeusministeriön ylläpitämää lausuntopalvelu.fi -palvelua käyttäen. Lausuntopyyntö lähetettiin 433 vastaanottajalle. Määräajassa lausunnon antoi 60 vastaajaa. Yhteensä 18 vastaanottajaa ilmoitti, etteivät ne anna lausuntoa asiassa. Annetuista lausunnoista on valmisteltu erillinen lausuntoyhteenveto, joka on julkaistu valtiovarainministeriön verkkosivuilla.
Maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksikön tehtävät perustuvat aluehallintovirastoista annettuun lakiin (896/2009), jonka 4 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla aluehallintoviraston tehtävänä on maistraattien ohjaus, kehittäminen ja valvonta.
Yksittäiset lausunnonantajat kommentoivat hallituksen esityksen teknisten liitelakien valmistelua. Menettelyä ei pidetty hyvän lainvalmistelutavan mukaisena tai siinä nähtiin muuten puutteita.
Väestötietolain 29 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta tuomioistuin- ja hallintomenettelyyn, viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtävään sekä muuhun näitä vastaavaan viranomaistehtävään. Sääntelyssä olisi tarpeen tarkentaa, että tarpeelliset tiedot voidaan myös luovuttaa viranomaistehtävään, kun käsittelyn perusteena on tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan c tai e alakohta. Tarkoituksena olisi välttää asetelma, jossa viranomaisen käsittelylle on tietosuoja-asetuksen mukainen peruste ja käsittelyn oikeutus johtuu lainsäädännöstä, mutta Digi- ja väestötietoviraston tulisi erikseen arvioida tietojen luovuttamisen mahdollisuus tietosuoja-asetuksesta poikkeavin perustein.
Rekisterinpitoa koskeva lainsäännöllinen kehys on monimutkainen ja osin monitulkintainen. Organisaatiouudistuksen yhteydessä olisi pyrittävä yksinkertaistamaan rekisterinpidon vastuita nykyisestä. Lisäksi tietosuoja-asetuksen tarkentuvat vastuut ja menettelyt edellyttävät sellaisten tehtävien vastuuttamista, jotka eivät aiemmassa toiminnassa ole tulleet ajankohtaisiksi. Samalla on tarkoituksenmukaista yksinkertaistaa tietojen käsittelyn sääntelyä tarvittavilta osin, erityisesti suhteessa tietosuoja-asetuksen sisältämään sääntelyyn. Tästä näkökulmasta väestötietojärjestelmää ja maistraattien rekistereitä koskevaa sääntelyä olisi kevennettävä siinä määrin, kun tietosuoja-asetukseen nojautuen on mahdollista.
Lausuntokierroksella oli mukana useampia väestötietolakiin kohdistuvia muutosehdotuksia, jotka perustuivat valtiovarainministeriössä valmisteltuun tiedonhallinnan yleislakia koskevaan esitykseen. Useat lausunnonantajat nostivat esiin muutosten ja tiedonhallinnan yleislain välisen suhteen. Osa piti tiedonhallinnan yleislakia koskevan ehdotuksen etenemistä epävarmana ja ehdotusten arviointia vaikeana, sillä yleislain luonnosta ei ollut vielä lausuntovaiheessa käytettävissä. Jatkovalmistelun aikana laki julkisen hallinnon tiedonhallinnasta hyväksyttiin eduskunnassa ja laista johtuvat muutostarpeet tämän esityksen lakiehdotuksiin on pystytty huomioimaan.