Oikeusministeriö on julkaissut viranomaisille suunnatun oppaan, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa avioliittoon pakottamisen rangaistavuudesta ja auttaa tunnistamaan pakkoavioliiton mahdolliset uhrit. Oppaassa on myös käytännönläheisiä ohjeita, miten tulee toimia, jos kohtaa pakkoavioliiton uhrin tai henkilön, joka on vaarassa joutua pakkoavioliittoon. .
Avioliiton mitättömyydellä tarkoitetaan avioliittolaissa sitä, että avioliittoa ei katsota syntyneen lainkaan. Kaikki avioliittoon kytketyt oikeusvaikutukset lakkaavat taannehtivasti. Esimerkiksi avioliitosta syntyneet lapset muuttuvat avioliiton ulkopuolella syntyneiksi, jolloin lapsen ja isän välillä ei ole avioliittoon perustuvan isyysolettaman mukaista sukulaisuussuhdetta. Jos isyyttä ei erikseen tunnusteta, lapsilla ei ole perintöoikeutta isänsä jälkeen. Puolisoilla ei ole avioliiton perusteella syntyvää avio-oikeutta puolisoiden yhteiseen omaisuussäästöön, jolloin puolisoiden välistä mahdollista varallisuuden epätasapainoa ei voida liiton päättyessä myöskään kohtuullistaa. Oikeutta saada elatusta puolisolta ei ole. Puolisot eivät myöskään peri toisiaan mitättömän avioliiton perusteella, eikä leskellä ole oikeutta leskeneläkkeeseen.
Avioliiton purkaminen sillä perusteella, että osapuoli on avioliittoon pakotettu, ei voi olla ilmoitusasia, vaan edellyttää näyttöä siitä, että avioliitto on solmittu ilman osapuolen vapaata tahdonmuodostusta. Näytön esittämiseen liittyvät haasteet koskevat kaikkia sääntelyvaihtoehtoja. Kun tavoitteena on ensisijaisesti pakottamalla solmitun avioliiton uhrin mahdollisuus vapautua avioliitosta aiempi siviilisäätynsä säilyttäen, ehdotettu kumoamissääntely on selvitellyistä vaihtoehdoista kannatettavin.
Avioliiton kumoaminen on avioeroon nähden vaihtoehtoinen menettely avioliiton purkamiseen, jos puoliso on avioliittoon pakotettu. Avioliiton purkaminen on joka tapauksessa menettelyllisesti yksinkertaisempaa tavanomaisessa avioeromenettelyssä. Avioliiton kumoamiseen liittyvät näyttövaikeudet, asian käsittelystä johtuvat oikeudenkäyntikulut ja epävarmuus päätöksen rajat ylittävistä vaikutuksista saattavat heikentää halukkuutta menettelyn käyttämiseen. Tapauksen olosuhteista riippuen avioliiton kumoaminen voi kuitenkin yksittäisessä tilanteessa olla sopiva menettely avioliiton päättämiseen. On tärkeää, että avioliittoon pakotettu saa tietoa eri vaihtoehdoista ja voi itse tehdä päätökset siitä, mitä menettelyä hän haluaa avioliiton purkamiseen käyttää.
YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) on ratifioitu Suomessa vuonna 1986 (SopS 68/1986). Sen 16 artiklan mukaan sopimusvaltioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin sen edistämiseksi, että avioliiton tulee perustua molempien osapuolien vapaaseen tahtoon. Artiklan 2 kohdan mukaan lapsen kihlaaminen ja lapsiavioliitto on katsottava mitättömiksi ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien lainsäädäntötoimet, avioliiton solmimisen vähimmäisiän määräämiseksi ja avioliittojen viralliseen väestörekisteriin kirjaamisen pakolliseksi saattamiseksi.
Tilastotietoa ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton tunnustamiseen liittyvistä tapauksista Suomessa ei ole sen vuoksi, että ulkomaisen avioliiton tunnustaminen on hyvin harvoin ratkaisun pääasiallisena kohteena. Suuntaa antavaa arviota lukumääristä voidaan saada väestötietojärjestelmään talletettavista ulkomaisista avioliitoista. Väestötietojärjestelmän rekisterinpitäjänä toimivassa Digi- ja väestötietovirastossa ulkomailla alaikäisenä solmitun avioliiton rekisteröintiä koskevia hakemuksia on esiintynyt viime vuosina harvakseltaan, vuosittain yhteensä alle 10. Viraston sisäisen ohjeen mukaan ulkomailla alaikäisenä solmittu avioliitto tunnustetaan vasta alaikäisen tultua täysi-ikäiseksi. Useimmiten puolisot ovat rekisteröintiä pyytäessään olleet jo täysi-ikäisiä. Muissa viranomaisissa esiin tulleiden tapausten lukumääristä ei ole tietoa.
Ulkomailla alaikäisenä solmittujen avioliittojen tunnustamista koskevaan ehdotukseen liittyvä lausuntopalaute oli asiasta aiemmin saatujen lausuntojen tavoin jakautunutta. Ehdotettu muutos sai lausunnonantajilta kannatusta. Osa piti ehdotusta kuitenkin riittämättömänä ja esitti laajempaa muutosta, jonka mukaan ulkomailla alaikäisenä solmittua avioliittoa ei tulisi pääsääntöisesti tunnustaa lainkaan. Osa lausunnonantajista ei kannattanut ehdotusta. Sen ennaltaehkäisevää tavoitetta pidettiin epätodennäköisenä. Riskinä nähtiin se, että sääntelystä aiheutuu epävarmuutta ja haittaa juuri niille alaikäisille, joita sillä pyritään suojaamaan.