Viraston sijoittamispaikkaa koskeva asia on käsitelty valtion yksikköjen ja toimintojen sijoittamista koskevasta toimivallasta annetun lain (362/2002) ja valtioneuvoston asetuksen (567/2002) edellyttämällä tavalla Alueellistamisen koordinaatioryhmässä.
Esitys on ollut lainsäädännön arviointineuvoston käsiteltävänä. Arvioitineuvosto on lausunnossaan 4.7.2018 (VNK/1119/32/2018) todennut muun muassa, että hallituksen esityksen perusteella saa hyvän käsityksen asian taustasta, tavoitteista ja esityksistä. Luonnos on sujuvasti ja tiiviisti kirjoitettu kokonaisuus, jonka vaikutuksista saa yleisellä tasolla käsityksen. Viranomaisvaikutuksia on käsitelty yksityiskohtaisesti sisältäen runsaasti määrällisiä arvioita, mitä voidaan pitää myönteisenä. Esitysluonnoksen perusteella asiaa on valmisteltu huolellisesti, ja lausuntopalaute on otettu asianmukaisesti huomioon. Kansainvälistä kehitystä ja verrokkimaiden tilannetta on esitelty havainnollisesti. Arviointineuvosto on erityisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että vaikutukset tuomioistuimiin jäävät erältä osin epäselviksi ja että esitysluonnoksen perusteella ei saa käsitystä kotitalouksille ja yrityksille aiheutuvista vaikutuksista. Hallituksen esitysluonnosta on täydennetty neuvoston suositusten mukaisesti esimerkiksi viranomaisvaikutusten ja yhteiskunnallisten vaikutusten osalta.
Tuomioistuinten keskushallinnon uudistamista koskevasta selvitysmiesten arviomuistiosta annetusta lausuntopalautteesta laaditun lausuntotiivistelmän (Mietintöjä ja lausuntoja 36/2015) mukaan 64 lausunnon antajasta 53 ilmaisi kannattavansa Tuomioistuinviraston perustamista tai suhtautuvansa tähän myönteisesti. Neljä lausunnonantajaa ilmaisi suhtautuvansa hankkeeseen kielteisesti. Viraston perustamista pidettiin tärkeänä erityisesti tuomioistuinten riippumattomuuden turvaamiseksi, mutta myös hallinnollisen taakan keventämistä ja sen myötä mahdollisuutta keskittyä lainkäyttöön aikaisempaa paremmin pidettiin tärkeänä. Lausunnoissa esitettiin, että tuomioistuinviraston aseman tulisi olla mahdollisimman itsenäinen ja riippumaton suhteessa oikeusministeriöön.
Toimikunnan mietinnössä saatu lausuntopalaute oli pääosin erittäin myönteinen (Mietintöjä ja lausuntoja 41/2017). Tuomioistuinviraston perustamista kannatetaan laajasti. Valtaosa eli noin 80 prosenttia lausunnonantajista piti tuomioistuinviraston perustamista tarpeellisena. Yksikään lausunnonantaja ei nimenomaisesti vastustanut viraston perustamista. Kaikki eivät ottaneet kantaa perustamiseen. Ehdotusta kannattaneet pitivät tuomioistuinviraston perustamista periaatteellisesti tärkeänä asiana. Usea lausunnonantaja on katsonut kansainvälisen kehityksen ja tuomioistuinten rakenteellisen riippumattomuuden takaamisen edellyttävän viraston perustamista. Lausunnoissa kiinnitettiin eniten huomiota tuomioistuinviraston henkilöstömäärän mitoituksen riittävyyteen, johtokunnan ja ylijohtajan toimivallanjaon selkeyteen, tuomarinvalintalautakunnan ja tuomarinkoulutuslautakunnan asemaan sekä tuomioistuinviraston sijaintipaikkaan.
Erilaisia näkemyksiä esitettiin erityisesti tuomioistuinviraston johtokunnan kokoonpanosta ja nimeämismenettelystä sekä viraston ylijohtajan kelpoisuusvaatimuksista. Virastolle esitetyistä tehtävistä huomiota herättivät työnantajan päätösvaltaan kuuluvat virkaehtosopimus- ja virkajärjestelyasiat sekä niiden merkitys viraston johtokunnan kokoonpanon ja nimeämismenettelyn kannalta. Tuomareiden virkaehtosopimuksiin liittyvän toimivallan siirtämistä tuomioistuinvirastolle ei pidetty kaikilta osin perusteltuna ottaen huomioon sen, että tuomioistuimissa työskentelee henkilöstöä, jotka kuuluvat myös muissa hallinnonalan virastoissa sovellettavan yleisen virkaehtosopimuksen piiriin. Jossain määrin ongelmallisena pidettiin siis sitä, että virkaehtosopimusten neuvottelemiseen liittyvä toimivalta jakautuisi usealle eri taholle. Lisäksi arvioitiin, että koska VES-toimivalta ja virkajärjestelytoimivalta ovat kiinteässä yhteydessä, myös viimeksi mainittujen siirtämistä tuomioistuinvirastolle tulisi harkita.
Lisäksi virkaehtosopimusjärjestelmästä vastaava valtiovarainministeriö piti lausunnossaan ongelmallisena sitä, että viraston johtokuntaan kuuluvat henkilöstöjärjestöjen nimeämät jäsenet olisivat päättämässä valtion virkaehtosopimuslain perusteella yksinomaan työnantajavaltaan kuuluvista asioista. Palkansaajajärjestöjen esittämien tai hyväksymien edustajien asemaa johtokunnassa pidettiin ongelmallisena erityisesti johtokunnan tehtävien laajuuden vuoksi. Arvioitiin, että tällaisten järjestöjen edustajat eivät voi intressiristiriidasta johtuen olla johtokunnassa päättämässä valtion virkaehtosopimuslain nojalla yksinomaan työnantajan päätösvaltaan kuuluvista asioista. Lisäksi johtokunnan päätösvallan katsottiin olevan poikkeuksellisen laaja suhteessa ylijohtajaan.
Lausuntopalaute johtokunnan kokoonpanoa koskevista ehdotuksista oli myös muutoin jossain määrin ristiriitaista. Osa lausunnonantajista piti ehdotettua kokoonpanoa liian laajana toimiakseen tehokkaasti. Jo toimikuntavaiheessa oli esillä vaihtoehto, jossa virastossa olisi ollut ehdotettua suppeampi johtokunta ja tämän lisäksi laajempi edustuksellinen neuvottelukunta. Tällaista mallia pidettiin perusteltuna, koska se varmistaisi tehokkaan päätöksenteon ja poistaisi edellä kuvatut järjestöedustukseen liittyvät mahdolliset intressiristiriidat.