oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa
Valituslupamenettelyn soveltamisala muutoksenhaussa korkeimpaan hallinto-oikeuteen on kuitenkin vähitellen laajentunut niin, että nykyisin sen piiriin kuuluu suurin osa korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapuvista valitusasioista. Valituslupa tarvitaan esimerkiksi veroasioissa, ulkomaalaisasioissa, sosiaalihuoltoasioissa ja maaseutuelinkeinojen tukia koskevissa asioissa sekä valtion virkamieslain soveltamista koskevissa asioissa. Valituslupa tarvitaan myös muutoksenhaussa markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen muissa julkisia hankintoja koskevissa asioissa paitsi niissä, jotka koskevat markkinaoikeuden ensi asteena määräämää seuraamusmaksua. Valituslupasääntely on vuoden 2018 alussa vesilaissa, ympäristönsuojelulaissa, maankäyttö- ja rakennuslaissa, maa-aineslaissa ja luonnonsuojelulaissa tarkoitettuihin asiaryhmiin.
Nykyisin purkuhakemuksen tekeminen korkeimpaan oikeuteen edellyttää asiamiehen tai avustajan käyttämistä. Vastaava säännös olisi perusteettomien purkuhakemusten välttämiseksi tarpeen myös haettaessa lainvoimaisen päätöksen purkua korkeimmalta hallinto-oikeudelta.
Ehdotetuissa tiedoksiantoa koskevissa säännöksissä luovuttaisiin pääosin viittauksista hallintolakiin ja keskeiseltä sisällöltään vastaavat säännökset asiakirjojen tiedoksiannosta sisällytettäisiin uuteen yleislakiin.
Ehdotus merkitsisi sitä, että poikkeuksista ehdotettuun valituslupasääntelyyn tulisi säätää erikseen. Poikkeussäännösten tarpeen arvioinnissa olisi otettava huomioon, että muuhun lainsäädäntöön sisältyvät yleisviittaukset hallintolainkäyttölakiin tarkoittaisivat ehdotetun yleislain tultua voimaan viittausta uuteen yleislakiin. Säännös, jonka mukaan hallinto-oikeuden päätökseen haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään, merkitsisi, että sovellettaviksi tulisivat myös uuden yleislain säännökset valituslupamenettelystä.
Ruotsin hallintoprosessissa on vuodesta 1996 alkaen vallinnut kaksiasianosaissuhde yksityisen asianosaisen ja valituksen kohteena olevan päätöksen tehneen viranomaisen välillä (förvaltningsprocesslag 7 a §). Tämä tarkoittaa, että päätöksen tehnyt viranomainen esiintyy oikeudenkäynnissä yksityisen asianosaisen vastapuolena. Tämä ei kuitenkaan päde asioissa, joissa valitetaan suoraan kamarioikeuteen.
Euroopan unionin oikeuden soveltaminen ja toimeenpano on pääasiassa jäsenvaltioiden viranomaisten tehtävänä. Vastaavasti Euroopan unionin oikeuden toteuttamiseen liittyvästä oikeusturvasta huolehtivat ensisijaisesti kansalliset tuomioistuimet. Kun unionin oikeuden toimeenpano on hallintoviranomaisten tehtävänä, oikeusturvan painopiste on hallintotuomioistuinten toiminnassa.