Toimeentuloturva-asioissa hallintolainkäyttölain ylimääräistä muutoksenhakua koskevia säännöksiä sovelletaan vain siltä osin, että korkein hallinto-oikeus voi purkaa vakuutusoikeuden päätöksen menettelyvirheen perusteella. Näissä asiaryhmissä sovelletaan lisäksi päätöksen poistamista ja myöhästyneen valituksen tutkimista koskevia etuuslakien erityissäännöksiä.
Suullisen käsittelyn järjestämistä koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin nykyisestä niin, että järjestämisvelvollisuutta arvioitaessa korostuisi suullisen käsittelyn tarpeellisuus tosiseikkojen selvittämiseksi tai muutoin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseksi. Ehdotuksessa on otettu huomioon, että korkeimman hallinto-oikeuden keskeisenä tehtävänä on ratkaisukäytäntöä ohjaavien ennakkopäätösten antaminen ylimpänä hallintotuomioistuimena.
Asiakokonaisuuden yhdistämisessä ei voitaisi poiketa hallinto-oikeuksien asiallista toimivaltaa koskevista säännöksistä. Näin ollen esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeudesta ei voitaisi siirtää toiseen hallinto-oikeuteen arvonlisäverotusta koskevaa asiaa tai muuta asiaa, joka kuuluu Helsingin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi keskitettyyn asiaryhmään.
Kotivakuutus OikeudenkäyntikulutToimeentuloturva-asioita käsittelevät valtakunnalliset muutoksenhakulautakunnat toimivat ensimmäisenä valitusasteena asioissa, jotka koskevat esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen hoitamia etuuksia, työttömyysturvaa, työeläkettä, lakisääteistä tapaturmavakuutusta ja opintotukea. Niissä ratkaistaan vuosittain yhteensä yli 40 000 valitusasiaa. Näitä lautakuntia on vuoden 2018 alusta lähtien neljä: sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja opintotuen muutoksenhakulautakunta. Näissä lautakunnissa sovelletaan asioiden käsittelyssä pääasiassa hallintolainkäyttölakia, mutta niitä koskevassa lainsäädännössä on myös omia menettelysäännöksiä. Lautakuntien päätöksistä valitetaan vakuutusoikeuteen.
Hallintolainkäyttölaissa pyrittiin säätämään asianosaisen oikeudesta suulliseen käsittelyyn niin, että säännökset vastaisivat ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklaa koskevaa oikeuskäytäntöä. Suomi oli ratifioidessaan sopimuksen (SopS 19/1990), tehnyt sen 6(1) artiklaan suullista käsittelyä koskevan varauman. Hallintolainkäyttölain tultua voimaan suullista käsittelyä koskeva varauma poistettiin asteittain.
Esityksessä ehdotetaan, että samaan asiakokonaisuuteen kuuluvat asiat voitaisiin käsitellä samassa hallinto-oikeudessa siinäkin tapauksessa, että ne kuuluisivat hallinto-oikeuksien alueellista toimivaltaa koskevien säännösten perusteella käsiteltäviksi eri hallinto-oikeuksissa.
Hallintoprosessi on pääasiassa kirjallista. Suullinen käsittely voi kuitenkin täydentää kirjallista menettelyä. Ranskan hallintoprosessilain 6 artiklassa on periaate, jonka mukaan (suullinen) käsittely on julkinen (”Les débats ont lieu en audience publique.”). Tästä voidaan tehdä poikkeuksia esimerkiksi yksityisyyden tai yleisen järjestyksen turvaamiseksi. Suullisessa käsittelyssä ei saa esittää uusia argumentteja, vaan se ainoastaan tukee kirjallista menettelyä.