Avioliiton mitättömyydellä tarkoitetaan avioliittolaissa sitä, että avioliittoa ei katsota syntyneen lainkaan. Kaikki avioliittoon kytketyt oikeusvaikutukset lakkaavat taannehtivasti. Esimerkiksi avioliitosta syntyneet lapset muuttuvat avioliiton ulkopuolella syntyneiksi, jolloin lapsen ja isän välillä ei ole avioliittoon perustuvan isyysolettaman mukaista sukulaisuussuhdetta. Jos isyyttä ei erikseen tunnusteta, lapsilla ei ole perintöoikeutta isänsä jälkeen. Puolisoilla ei ole avioliiton perusteella syntyvää avio-oikeutta puolisoiden yhteiseen omaisuussäästöön, jolloin puolisoiden välistä mahdollista varallisuuden epätasapainoa ei voida liiton päättyessä myöskään kohtuullistaa. Oikeutta saada elatusta puolisolta ei ole. Puolisot eivät myöskään peri toisiaan mitättömän avioliiton perusteella, eikä leskellä ole oikeutta leskeneläkkeeseen.
Tavoitteista huolimatta on vaikea ennakoida, voidaanko lainsäädännön keinoin ehkäistä Suomessa asuvien henkilöiden ulkomailla solmimia alaikäisavioliittoja. On mahdollista, että tällaisia avioliittoja kuitenkin solmitaan. Aina ei ole myöskään kyse vastoin tahtoa solmitusta avioliitosta. Suomessa asuva ulkomaalaistaustainen henkilö voi esimerkiksi haluta tulla vihityksi syntymävaltiossaan siellä saadun poikkeusluvan perusteella 17-vuotiaana. Koska pääsääntönä ehdotuksen mukaan näissä tilanteissa on avioliiton tunnustamatta jättäminen, säännöksen voidaan olettaa johtavan nykyistä useammin tilanteisiin, joissa tällaista avioliittoa ei tunnusteta.
Avioerosta säädetään avioliittolain (Äktenskapsbalk 1987:230) 5 luvussa. Aviopuolisoilla on oikeus avioeroon, jos he ovat asiasta yksimieliset. Avioeron voi saada vasta kuuden kuukauden harkinta-ajan jälkeen, jos vain toinen pyytää avioeroa. Harkinta-aikaa edellytetään myös silloin, jos vähintään toisella puolisolla on huollossaan alle 16-vuotias lapsi, joka asuu hänen kanssaan.
Ehdotettujen lainsäädäntömuutosten lisäksi pakkoavioliittojen ennaltaehkäisemiseen ja pakkoavioliiton uhrien tukemiseen tarvitaan myös muita toimia.
Kun kyseessä on alun perin ulkomailla solmitun avioliiton kumoaminen Suomessa, merkitystä avioliiton osapuolten kannalta on myös sillä, miten avioliiton kumoamista koskevaan suomalaiseen päätökseen suhtaudutaan avioliiton solmimismaassa tai muissa valtioissa. Tähän ei voida suomalaisella lainsäädännöllä vaikuttaa. Ulkomaisen tuomioistuinratkaisun tunnustaminen edellyttää yleensä kansainvälistä sopimusta tai EU-tason sääntelyä taikka kansallista säännöstä asiasta.
Avioliiton julistamisella mitättömäksi on samat oikeusvaikutukset kuin avioeropäätöksellä. Omaisuudesta on kuitenkin säädetty erikseen (30 art.). Pääsääntöisesti puolisoille kuuluu se omaisuus, joka heillä oli ennen avioliiton solmimishetkeä, lisättynä sillä omaisuudella, jonka puoliso on liiton aikana omasta omaisuudestaan antanut avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi. Liiton aikana puolisoiden toisilleen antamat lahjat voidaan vaatia takaisin.
Haagin yleissopimus ei perustu sopimusosapuolten väliseen vastavuoroisuuteen, vaan sen määräykset ovat yleisesti sovellettavia. Tämän mukaisesti sopimuksen soveltamisalaa ei ole myöskään avioliiton tunnustamisen osalta rajattu niihin avioliittoihin, jotka on solmittu sopimusvaltioissa, vaan kukin sopimusvaltio on sopimuksessa mainituin ehdoin velvollinen tunnustamaan ulkomaiset avioliitot ilman vastavuoroisuusedellytystä ja silloinkin, kun avioliitolla ei ole liittymiä mihinkään sopimusvaltioon.