Rangaistuksen oikeuttamista, tavoitteita ja tarkoitusta koskevassa keskustelussa on tapana erottaa toisistaan rikoksen ja rangaistuksen oikeudenmukaista suhteellisuutta painottava perustelu ja toisaalta rangaistuksen puolustettavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta rikosten ehkäisemisen kannalta painottava preventionäkökulma. Uusien rikosten ehkäisemisessä voidaan puolestaan erottaa kaksi näkökulmaa: erityisesti tuomittavan henkilön uusimisriskin kannalta rankaisemista arvioiva erityisestävä ja rangaistusten vaikutusta yleiseen lainkuuliaisuuteen painottava yleisestävä lähestymistapa. Nämä näkökulmat eivät sulje toisiaan pois.
Esityksessä säädettäisiin myös vankeudeksi muuntamisen mahdollisuudesta tilanteissa, joissa tuomittu rikkoo törkeästi valvontaan sisältyviä velvollisuuksiaan.
Voidaan katsoa, että aikuisten valvontaa ei ole tarpeen ottaa käyttöön ainakaan yksinomaan ehdollisen rangaistuksen riittämättömyyttä koskevin perustein. Ehdollisen rangaistuksen tuntuvuutta voidaan tehostaa oheissakolla, mille ei ole rikoslain 6 luvun 10 §:n 1 momentin säännöksessä asetettu muita rangaistuskokonaisuutta koskevia rajauksia kuin pelkän ehdollisen rangaistuksen riittämättömyys rikoksesta seuraavana rangaistuksena. Kuten edellä on todettu, yhdyskuntapalvelun tuomitseminen oheisseuraamukseksi on rajattu tarkemmin, ja sen edellytykset ovat osin erilaiset. Käytännössä on olennaista, että yhdyskuntapalveluun aina liittyvä soveltuvuusedellytys sulkee seuraamuksen ulkopuolelle monet vakavasti päihdeongelmaiset lainrikkojat.
Vertailevasta katsauksesta käy ilmi, että muiden pohjoismaiden seuraamusjärjestelmiin on liitetty mahdollisuus myös hoidollisesti suuntautuneiden seuraamusten käyttöön. Käytössä olevat seuraamukset vaihtelevat lähemmän kohderyhmänsä puolesta, mutta tyypillistä niille on päihdeongelman vaatimien toimien ja rangaistuksen täytäntöönpanon yhdistäminen. Näitä ratkaisuja edustavat muun muassa Ruotsissa vuonna 1988 käyttöönotettu sopimushoito sekä Norjassa ja Tanskassa käytössä oleva mahdollisuus liittää ehdollisen rangaistuksen yhteyteen määräys päihdehoidollisesta interventiosta. Vaihtoehto tulee käytettäväksi ennen kaikkea rattijuopumusrikosten yhteydessä. Suomessa vastaavanlaisen uudistuksen valmistelu käynnistettiin vuonna 2001. Esitys uuden sopimushoitoseuraamuksen käyttöönottamisesta jäi kuitenkin antamatta eduskunnalle vaalikauden päätyttyä alkuvuonna 2003. Vaikka päihdekuntoutuksen osuutta on sittemmin kasvatettu muun muassa osana yhdyskuntapalvelua, on arvioitavissa, että myös ehdollisiin vankeusrangaistuksiin tuomittujen joukossa on henkilöitä, jotka hyötyisivät päihdepalveluista osana seuraamusta.
Vakavissa ehtojen rikkomisissa tuomioistuin voi päättää, että rangaistus pannaan täytäntöön osittain, tai se voi määrätä teoista yhteisen rangaistuksen tai erillisen rangaistuksen uudesta rikoksesta.
Ongelmaksi koettua ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välistä jyrkkää porrasta on pyritty madaltamaan erityyppisin ratkaisuin. Yksi näistä on ollut oheisseuraamuksena tuomittavan yhdyskuntapalvelun käyttöönotto ja myöhemmin sen käyttöalan laajentaminen alkuperäisestä.
Ehdotukset ovat toistaiseksi johtaneet kolmeen hallituksen esitykseen, joista yksikään ei koske ehdollisen vankeuden uudistamista.