Esityksessä ehdotetaan, että rikoslain ehdollisen vankeusrangaistuksen oheisseuraamuksia koskevaa järjestelmää täydennetään säätämällä rikoksen 21 vuotta täyttäneenä tehneille uudeksi oheisseuraamukseksi valvonta. Rikoksen 21 vuotta täyttäneenä tehnyt voitaisiin tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi, jos tämä olisi tekijän aikaisempi rikollisuus, hänen henkilökohtaiset olonsa ja rikokseen johtaneet seikat huomioon ottaen tarpeen uusien rikosten ehkäisemiseksi. Valvontaan voitaisiin tuomita myös sillä perusteella, että ehdollista vankeutta yksinään olisi pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta.
Esityksessä ehdotetaan valvonnan mahdollisuutta kahdessa tilanteessa. Valvonta voitaisiin tuomita ensinnäkin rikoksenuusijoille, joiden henkilökohtaiset olot, rikokseen johtaneet seikat ja tarve uusintarikollisuuden ehkäisemiseen muodostaisivat valvontaan määräämiseen perusteen. Tässä ryhmässä siis kaikkien mainittujen valvonnan edellytysten tulisi täyttyä. Toisen ryhmän muodostaisivat syytetyt, joille pelkän ehdollisen vankeuden ei katsottaisi oleva riittävä rangaistus. Jälkimmäisessä ryhmässä ei edellytettäisi aikaisempaa rikollisuutta, mutta tuomittavan ehdollisen vankeuden olisi oltava vähintään kahdeksan kuukauden pituinen.
Rikoslain 6 luvun 10 § koskee ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksia. Jos ehdollista vankeutta yksinään on pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta, voidaan sen ohessa tuomita sakkoa, tai jos ehdollinen vankeus on vähintään kahdeksan kuukauden pituinen, vähintään 20 ja enintään 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. Rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan tuomita ehdollisen vankeuden tehosteeksi valvontaan yhden vuoden kolmen kuukauden ajaksi, jos tätä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi.
Yhdyskuntaseuraamukset on otettu rikosoikeudelliseen seuraamusjärjestelmäämme yksittäin 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Ehdollisen vankeuden ja ehdonalaisen vapauden valvontaa on tosin käytetty jo aiemmin. Kustakin seuraamuksesta säädettiin pitkään rikoslain ohella omissa erityislaeissaan. Kuten edellä jaksossa 1 on todettu, yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa koskevassa vuoden 2015 uudistuksessa koottiin erityislaeissa ollut yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa koskenut sääntely lakiin yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta.
Jos valvonta-ajan kestettyä vähintään kuusi kuukautta on käynyt ilmeiseksi, ettei valvonnan jatkaminen ole tarpeen, Rikosseuraamuslaitos voi pykälän 3 momentin mukaan valvojan esityksestä lakkauttaa valvonnan.
Valvonnan mahdolliset kohderyhmät eroaisivat siis toisistaan selvästi. Ensimmäisessä painottuvat rikoksentekijän henkilöön liittyvät seikat, toisessa lähtökohtana on riittävän tuntuvan rangaistuksen tuomitseminen. Valvontaa käytettäisiin ensimmäisessä ryhmässä, jos se katsottaisiin tarpeelliseksi uusien rikosten ehkäisemiseksi, kun otetaan huomioon ”tekijän aikaisempi rikollisuus, hänen henkilökohtaiset olonsa sekä rikokseen johtaneet syyt.” Kyseessä olisi näiden perusteiden yhteisarviointi. Sääntelyä valmisteltaessa on arvioitu, että tapauksia olisi vuosittain noin 300-500 tuomittaessa 21 vuotta täyttäneenä rikoksen tehnyt tällä perusteella valvontaan. Ryhmä olisi selvästi suurempi kuin ilman rikostaustaa valvontaan määrättävien vähintään kahdeksan kuukauden ehdollisiin vankeuksiin tuomittavien ryhmä.
Alle 21-vuotiaana tehdystä rikoksesta tuomittu yhdyskuntapalvelu voi pykälän 3 momentin mukaan sisältää lisäksi erityisesti nuorille suunnattuja sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia sekä niiden yhteydessä annettavaa tukea ja ohjausta. Tällöin voidaan poiketa edellä mainituista toiminnan määrää koskevista rajoituksista.