Päihdekuntoutus aiheuttaisi uusia kustannuksia, mutta hoitoa ei tulisi läheskään kaikille 800:lle. Tunteja voisi olla 30 x 500 eli 15 000. Jos päihdehoidon kustannukset lasketaan A-klinikoiden nykyisen tuntihinnan perusteella, kustannukset olisivat tällöin 15 000 x 80 eli 1 200 000 euroa. Kaikille ei todennäköisesti määrättäisi 30 hoitotuntia, joten on realistisempaa käyttää arviossa 25 tuntia (500 x 25 x 80), jolloin kustannukset jäisivät noin miljoonaan euroon. Nämä kustannukset eivät rangaistusten täytäntöönpanossa noudatettavan normaalisuusperiaatteen vuoksi kohdistuisi oikeusministeriön hallinnonalalle, joten ne eivät sisälly edellä mainittuun 3,7 miljoonan euroon.
Esityksessä ehdotettavan valvonnan tavoitteena on uusintarikollisuuden ehkäiseminen. Seuraamus olisi mahdollinen erityisesti sellaisissa ehdollisen vankeuden tuomitsemisen tilanteissa, joissa uusien rikosten todennäköisyyden voidaan katsoa olevan huomattava. Tällä perusteella seuraamus vähentäisi uusintarikollisuutta ja merkitsisi osaltaan rikollisuudesta johtuvien haittojen vähenemistä tai syntymättä jäämistä.
Oheisseuraamuksia selvittänyt työryhmä pohti sähköisen valvonnan tarvetta myös ehdotettavassa oheisseuraamuksessa. Sähköinen valvonta on hinnaltaan suhteellisen edullista, ja sen voimakas yleistyminen onkin johtunut osittain vähäisistä kustannuksista vankeusrangaistukseen verrattuna. Samalla on saavutettu vapaudessa suoritettavan rangaistuksen tuomitulle tuomat sosiaaliset, taloudelliset ja psykologiset edut vankeuteen verrattuna. Näin on kuitenkin vain tilanteessa, jossa vaihtoehtona on ehdoton vankeus. Muissa tilanteissa voi olla vaarana seuraamusjärjestelmän aiheeton tiukentuminen sähköisen valvonnan vuoksi. Siksi sähköistä valvontaa tuleekin käyttää vain silloin, kun tuomitulle etukäteen laadittua päiväohjelmaa tai hänen liikkumistaan muuten on syytä suunnitelman noudattamisen varmistamiseksi valvoa. Esimerkiksi paikantava valvonta ilman, että sillä varmistettaisiin jonkin rangaistukseen sisältyvän velvollisuuden toteutuminen toisi järjestelmään valvottavan yksityisyyteen voimakkaasti puuttuvan elementin, jolla ei kuitenkaan olisi varsinaista tavoitetta.
Vastaajat ehdottivat myös uudistuksia ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksia koskevaan lainsäädäntöön. Ehdollisen vankeuden valvonnan mahdollisuutta toivottiin myös 21 vuotta täyttäneille ja mahdollisesti liitettynä yhdyskuntapalveluun. Myös velvollisuutta osallistua toimintaohjelmiin tai tarkempaan uusimisriskin arviointiin esitettiin oheisseuraamuksena yhdyskuntapalvelua suorittaville. Vanhemman ikäryhmän talousrikollisten saamia oheisyhdyskuntapalveluja kritisoitiin ja toivottiin keskittymistä nuoriin.
Nuorten valvonta on siten perusteltu. Toisaalta ei ole perusteltua, että nuoria ajatellen kehitetty valvontajärjestelmä yleistetään ja laajennetaan sellaisenaan koskemaan myös aikuisia.
Oikeusministeriö asetti 25 päivänä marraskuuta 2016 työryhmän, jonka tehtäväksi se antoi selvittää mahdollisuuksia ehdollisen vankeusrangaistuksen vaikuttavuuden tehostamiseen sekä ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisen porrastuksen vähentämiseen. Työryhmän oli selvitettävä ja arvioitava ehdollisen vankeuden tehostamista oheisseuraamusjärjestelmää kehittämällä sekä laadittava ehdotukset tarvittaviksi lainsäädännön muutoksiksi. Työryhmän asettaminen perustui pääministeri Juha Sipilän hallituksen strategiseen hallitusohjelmaan.
Oheisyhdyskuntapalvelua suorittavia on ohjattu Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmiin ja suoriutumista parantavaan toimintaan lähes yhtä aktiivisesti kuin muitakin. Asiakkaat eivät aina koe tuen tarvetta, jolloin ohjelmia ei voida toteuttaa.