Kuten edellä on kuvattu, ehdolliseen vankeuteen voidaan liittää oheisseuraamuksia. Käytännön kokemukset oheisseuraamuksista ovat Rikosseuraamuslaitoksen mukaan hyviä. Myönteiset kokemukset ovatkin herättäneet kysymyksen oheisseuraamuksena tuomittavien yhdyskuntaseuraamusten kehittämisestä ja niiden käytön lisäämisestä. Oheisseuraamusten kehittämiseen voidaan pyrkiä erilaisin perustein ja eri näkökulmista. Nykyään seuraamusjärjestelmän yleisenä tavoitteena on rangaistusten avoimempi täytäntöönpano esimerkiksi lisäämällä valvotun koevapauden käyttöä. Ehdottomat vankeudet pyritään korvaamaan yhdyskuntaseuraamuksilla aina silloin, kun rikos ei välttämättä edellytä vankeusrangaistusta.
Rangaistuslajin valintaa koskevan rikoskaaren 30 luvun säännöksistä suurin osa keskittyy ehdottoman vankeuden käytön ohjaamiseen. Lisäksi tässä yhteydessä säädetään yhteisen rangaistuksen määräämisestä (2 ja 3 §). Luvun 1 §:ssä määritetään rangaistuslajien välistä suhdetta toteamalla vankeus ehdollista tuomiota ja suojeluvalvontaa ankarammaksi seuraamukseksi. Tuomioistuimia kehotetaan yleisesti kiinnittämään erityistä huomiota seikkoihin, jotka puhuvat vankeutta lievemmän seuraamuksen puolesta (4 §).
Ehdolliseen vankeusrangaistukseen voidaan liittää oheisseuraamuksia: sakko, yhdyskuntapalvelu tai nuoren rikoksentekijän valvonta. Sakkorangaistus voidaan tuomita oheisseuraamukseksi, jos ehdollista muuten olisi pidettävä riittämättömänä rangaistuksena rikoksesta. Samalla perusteella voidaan oheisseuraamukseksi tuomita yhdyskuntapalvelua, jos tuomittavan ehdollisen vankeuden pituus on vähintään kahdeksan kuukautta. Rikoksen alle 21-vuotiaana tehnyt voidaan määrätä valvontaan, jos tätä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi tai uusien rikosten ehkäisemiseksi. Valvontaan määräämisen perusteet ovat siis erilaiset kuin oheissakon tai yhdyskuntapalvelun; valvonta perustuu yksilölliseen tarkoituksenmukaisuusharkintaan, kun taas muut oheisseuraamukset liittyvät siihen, että ehdollista vankeutta sellaisenaan ei pidetä riittävänä rangaistuksena rikoksesta.
Työryhmä ehdotti lisäksi ehdollisen vankeuden oheisseuraamuksena tuomittavan yhdyskuntapalvelun enimmäistuntimäärän nostamista nykyisestä 90 tunnista 120 tuntiin. Tuntimäärän nostaminen mahdollistaisi nykyistä tuntuvamman rangaistuksen tuomitsemisen erityisesti pitkissä ehdollisissa vankeusrangaistuksissa.
Ehdollinen tuomio voidaan antaa rikoksesta, josta seuraamuksen ei katsota voivan olla vain sakkoa. Näin ollen ehdollinen tuomio asetetaan rangaistusarvoltaan sakkoa korkeammalle, mutta ehdollinen tuomio ei Ruotsissa ole ehdollinen vankeusrangaistus, joka määrättäisiin tietyn mittaisena. Ruotsin järjestelmässä seuraamuksen määrääminen rikoksesta lykätään kahden vuoden koeajaksi. Tuomitun on tänä aikana elettävä nuhteettomasti ja kykyjensä mukaan pyrittävä huolehtimaan toimeentulostaan.
Vaikka kyse on rangaistuksesta, sillä saattaa olla tuomitulle myös myönteistä merkitystä, sillä valvonnan sisällöllä pyritään kohentamaan rikoksentekijän elämäntilannetta. Esimerkiksi valvontaan sisällytettävissä olevalla päihdekuntoutuksella voidaan olettaa olevan rikoksentekijälle positiivista vaikutusta.
Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetussa laissa säädetään myös yhdyskuntaseuraamuksiin sisältyvien velvollisuuksien rikkomisen seuraamuksista. Tähän liittyviä kysymyksiä ovat 1) mikä muodostaa velvollisuuden rikkomisen, 2) mitä seuraamuksia siitä voi olla ja 3) minkälainen on asiaa koskeva menettely. Perussäännökset asiasta ovat lain 25-26 §:ssä, joiden ohella laissa on asiasta seuraamuskohtaisia säännöksiä.