Valvonta ei sisällä samantyyppistä sisäänrakennettua suhteutusta vankeusaikaan kuin yhdyskuntapalvelu ja valvontarangaistus. Valmiin muuntosuhteen puuttuminen ei kuitenkaan estäisi valvonta-ajan osittaista täytäntöönpanoa seuraamuksena törkeästä valvonnan ehtojen rikkomisesta. Kysymyksessä ei siis olisi ehdollisen vankeuden täytäntöönpano, josta säädetään rikoslain 2 c luvun 5 §:ssä ja johon ei tässä yhteydessä esitetä muutoksia. Seuraamukseksi tuomittava vankeus voitaisiin suhteuttaa rikkomuksen vakavuuden lisäksi sen kestoon ja suorittamatta olevaan valvonta-aikaan. Koska kysymyksessä olisi vapaudenmenetys, sen määräisi tuomioistuin.
Yhdyskuntaseuraamuksiin kuuluvat yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n mukaan yhdyskuntapalvelu, valvontarangaistus, nuorisorangaistus ja alle 21-vuotiaana rikoksen tehneille ehdollisen vankeuden tehosteeksi tuomittava valvonta sekä ehdonalaiseen vapauteen päässeen valvonta. Yhdyskuntaseuraamusten tuomitsemista koskevat perussäännökset ovat rikoslaissa. Yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanoa ja tarkempaa sisältöä koskevat säännökset on koottu edellä mainittuun täytäntöönpanolakiin, joka sisältää sekä kaikkia yhdyskuntaseuraamuksia koskevaa yleistä sääntelyä että seuraamuskohtaiset erillisiin lukuihin kootut erityissäännökset.
Ehdollisen rangaistuksen riittämättömyyttä koskeva valvonnan tuomitsemisen edellytys yhdistäisi oheisvalvonnan johdonmukaisesti muiden oheisseuraamusten soveltamiskriteereihin. Ilman tällaista yhteistä edellytystä oheisseuraamusten tuomitsemisen kriteerejä voitaisiin pitää jonkin verran epäjohdonmukaisina ja rangaistuskäytännön ennustettavuuden kannalta ongelmallisina.
Aikuisten valvontaan sovellettaisiin siten osittain samoja reagointikeinoja velvollisuuksien rikkomistilanteissa kuin nuortenkin valvonnassa: huomautusta, varoitusta ja valvonta-ajan pidentämistä. Käytettävissä olisi myös nouto valvontatapaamiseen tai vastaavanlaiseen tilaisuuteen lain 24 §:n mukaisesti. Näiden lisäksi olisi mahdollista yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 26 §:n mukaisen törkeän rikkomisen tilanteissa muuntaa suorittamatta oleva valvonta-aika ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Asian käsittelyssä noudatettaisiin 26 §:n 2 momenttia, jossa säädetään menettelystä käsiteltäessä törkeää velvollisuuksien rikkomista tuomioistuimessa. Samoin sovellettaisiin 26 §:n 3 momenttia, jonka mukaan valitus pykälän nojalla tehdystä ratkaisusta on käsiteltävä kiireellisenä. Vankeudeksi muunnon jälkeen valvonta-aikaa ei enää olisi suoritettavana.
Vastaajilta kysyttiin myös mahdollisia eroja, joita on uusintarikollisuutta ehkäisevän toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa varsinaisen ja oheisseuraamuksena tuomitun yhdyskuntapalvelun välillä. Lähes kaikki vastaajat olivat pystyneet suunnittelemaan toimintaa molemmissa seuraamuksissa yhtä hyvin. Jos eroja oli ollut, ne johtuivat yleensä ohjelmiin käytettävissä olevien tuntien pienestä määrästä. Seuraamukseen voi myös olla vaikea sisällyttää tarvittavia tukitoimia ja ohjelmia, koska asiakkaat haluavat suorittaa yhdyskuntapalvelun mahdollisimman pian pois. Joskus asiakkaan elämäntilanne ˗ esimerkkinä vaativa kokopäivätyö ˗ ei mahdollista ohjelmatoiminnan toteuttamista parhaalla tavalla.
Vastaavantyyppinen tutkimus tehtiin edellisen kerran vuonna 1992, jolloin se ei koskenut yhdyskuntaseuraamuksia suorittavia. Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa oli mukana myös yhdyskuntapalveluun tuomittuja, joiden terveydentila todettiin paremmaksi kuin vankien. Tulos selittyy sillä, että vakavasti päihdeongelmaista rikoksentekijää ei tuomita yhdyskuntapalveluun.
Tuomitut verrattuina muihin yhdyskuntapalvelua suorittaviin